Aurinko lämmitti mukavasti, kun istuin leikkikentällä ulkoiluttamassa lastenlasta. Tai tiedä kuka ulkoilutti ketä, Muru minua vai minä Murua. Ja linnut jaksoi laulaa. Pari päivää satoi vettä ja räntää, tuuli puhalteli turhan raikkaasti. Nyt olemme kissan kanssa kaksin ja on niin hiljaista.
Tuo otsikon jäätynyt tulee siitä, millaiselta tuntui sinä yönä, kun sain vihdoinkin pitävän todisteen miehen kakkosesta. Sillä minun todella piti todistaa asia vedenpitävästi, siis miehelle. Outo juttu, mutta niin se vaan on. Olin jo pari kertaa kysynyt suoraan (sitähän kaikki aina kehoittaa, kysy suoraan) ja vastaus oli ettei mitään ole, töitä vain ja harrastukset, niihin aika menee.
Minä jäädyin, sydämeeni pisti, siltä kai tikarin isku tuntuisi. En itkenyt, en raivonnut, huutanut. Viiden aikaan aamulla menin vessaan ja kun tulin sieltä, mies seisoi oven takana ja alkoi tiukata, miksi en nuku. Kai minussa kuitenkin jotain outoa oli, kun mies ei jättänyt rauhaan, vaan toisti kysymyksensä uudelleen. Kysyin kuka on xx? Mies putosi istualleen sängylle ja tuijotti eteensä, lopulta toistin kuka on xx. Hän nousi, kävi minua hartioista kiinni ja talutti olohuoneeseen: Istutaan tähän, hän sanoi. Ja niin istuttiin, taas mies tuijotti eteensä, puhumatta mitään. Kysyin miksi tässä istutaan, kun ei puhuta edes. Jos tulisi puhuttavaa, oli vastaus. Tuli sitten puhuttua, itkettyä. Hän kysyi, haluatko, että lähden heti. En vastannut siihen mitään, sillä olin päättänyt, että niin paljon kuin mieli teki sanoa häivy, ulos, en sitä tee. Sillä jos olisin raivon vallassa jotain sanonut, kuinka vaikea sitä olisi ollut muuttaa. Kun hän kysyi uudelleen, esitin vastakysymyksen, mihin menet? Sillekö? Sinne ei ole menemistä, hän vastasi. Sovittiin, että yritetään olla yhdessä ja selvitellä asioita. Ja että hän heti katkaisee välit xx:n, sillä hetkellä ei kuulemma voinut soittaa, sitten myöhemmin. Siinä tein virheen, olisi pitänyt vain vaatia heti soittoa kuulteni. Sanoin jotain ilkeää xx:stä ja mies siihen, minä arvasin tämän. Kysyin kiivaasti, että minkä? Luuletko minun hyvää hänestä ajattelevan. Hiukan myöhemmin hän alkoi itkeä ja sanoi, minä en pysty tähän. En saanut vastausta mihin hän ei pysty ja niin kysyin: pakkaanko tavarat illaksi? Siihen hän sanoi, ei!
Taas tuntuu pahalta, kun tuota muistelin. Jälkeenpäin kävi ilmi, että aika monta asiaa mies kertoi totuutta kiertäen ja kaunistellen. Siksi sitä puhumista asiasta riittää.......