Kävin pienellä lenkillä ja ihailin puiden paksuja lehtisilmuja, toivottavasti ei tule mitään takatalvea, ainakaan kovia pakkasia.
Tänään olin yksin kotona ja olo sen mukainen. En kuitenkaan hirveästi vatvonut mennyttä, mikä on hyvä.
Sain jopa hiukan järjesteltyä paikkoja huomista varten, velipoika poikkeaa.
Miten sitä pääsisi selville vesille? Jotenkin vaan tuntuu, että minulta vietiin kaikki, tulevaisuus ennenkaikkea.
Sinisilmäinen, sehän tietysti olen ollut, uskonut ja luottanut. Olisiko sitä toisinkaan voinut tehdä? Eihän toista voi vahtia koko ajan ja pitää kahleissa, vaikka kuvaannollisissa. Miehen oma ratkaisu oli mennä toisen naisen luo ja valehdella minulle. Hyvää apuakin sai tältä toiselta. Vieläkään en tajua mistä oli kyse ihastumisesta, seksistä vai luulosta, että rahaa löytyy. Ainakin nainen sanoi minulle, sillä ei ole mitään merkitystä oliko mies naimisissa vai ei.
Tätä asiaa nyt yritän täällä pohtia eripuolilta ja löytää- kenties tulevaisuuden taas.