Ja siellä sataa, tuulee. Sade pesee pois pölyt, myös siitepölyt. Istutin parvekkeelle orvokkia , pelakuita, markettaa. Kohta siirrän sinne myös maljakossa pelkässä vedessä koko pitkän talven olleet muratit. Ja sitten vain odottelemaan, aurinkoa ja pikkukaveria jäätelölle kanssani kukkien siimekseen. Jos nyt siellä paljon ehdimme olemaan, ulkona kun on kaikkea kivaa niin paljon juuri nyt.

Jotenkin ratkesin perjantaina yönä, itkin ja huusin. Mies käski heti lopettaa ja ravisteli minua. Onhan se, jos naapurit kuulee, ja saavatkin miehestä eri käsityksen kuin tähän asti. Hän ei voi ymmärtää, miksi asiasta pitää vieläkin puhua. Joka viikko, niinkuin hän sanoi. Tuntuu, ettei hän käsitä, miten minua on sattunut. Suru menetetystä luottamuksesta, ystävän katoamisesta. Tuska siitä, että oliko nämä kaikki vuodet vain tyhjää.