Rakkkaus nimittäin? Tai mitä se oikein on, rakkaus. Ainakaan se ei ole mikään itsestäänselvyys. Siis minusta. Kysyin mieheltä, että jos minä olisin ns. mennyt vieraisiin, mitä hän olisi siitä sanonut. Ei kuulemma tullut sellainen ajatus mieleenkään, että olisi ajatuksenakin mahdoton asia. Jotenkin tuntuu, kuin olisin eriarvoisessa asemassa, tässäkin suhteessa, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Asia oli siis klaari, minä olen ja odotan kotona, mitä nyt töissä, työtä vois tehdä kyllä kuusi päivää ja kymmenen tuntia vuorokaudessa.
Monen sekä tuntemani, että lukemani, kuulemani perusteella, näiden Toisten mielestä heidän rakkautensa on niin, nii-in suuremmoista. Milloinkaan mies ei ole saanut kokea sellaista lämpöä, läheisyyttä, hellyyttä, mitä hänen kanssaan. Ja seksihän ei ole tärkeintä, ei, vaan puhellaan ja nautitaan yhdessäolosta. Toisaalta taas - seksi on aivan huippua ja mies saa kaiken, mitä ei ole vaimoltaan saanut.  Jos mies on tälläistä puhunut tai antanut edes ymmärtää, on kyllä useimmissa tapauksissa kyseessä pahemmanlaatuinen muistinmenetys. Ei kai sitä avioliittoakaan ole solmittu ilman tunteita? Ei takuulla. Suljen tässä pois kaikki vinksahtaneet ja muotinarsistit ja tarkoitan meitä tavallisia tallaajia, olimme sitten akateemisia tai kansakoulun käyneitä.
Vuosia sitten, olisiko jopa 25, kun eräänä juhannusyönä porukalla istuttiin ja puheltiin, rakkaudesta. Yhden ystäväperheen äiti sanoi, ettei ole muuta rakkautta, kuin rakkautta lapsiin. Olen miettinyt, näin jälkeenpäinkin, oliko heillä silloin jokin kriisi menossa, sillä he ovat edelleen yhdessä ja lujasti tuntuvat olevankin. Mutta miksi, jos kerran ei rakkautta ole ollut?
Meillä lie kovin erilaiset odotuksetkin rakkauden suhteen. Toisille se on vain seksiä. Ja voiko sitä solmia liiton, vaan siksi, että niin on tapana? Itselleni se -rakkaus- on toisen rinnalla olemista ja kulkemista, hamaan hautaan. Nyt kuitenkin tunnen kokevani vääryyttä siitä, että minun olisi jatkettava yksin matkaa.
En minä halua kuitenkaan vangita ketään, miestäni, mutta sitä vaan ihmettelen, vannoivat rakkautta ja sitten sen voikin unohtaa, kun jäätiin kiinni.
Mieheni Toinen oli sitä mieltä, että Lähteenmäellä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin  lähteä tai jäädä. Minne minun olisi pitänyt lähteä kotoani? Ilmeisesti vain kadota maanpäältä ,yksinkertaisesti pois sen Suuren rakkauden tieltä.
Tässä polku, minnekä vie....