Juhannusta on vietetty kotosalla, kaksin.  Monestakin syystä. Kissavahdiksi ei voi oikein ketään pyytää sen enempää jouluna, kuin juhannuksenakaan. Ja kissa-herra taas ei ole autoiluun koskaan tottunut. Sitä mouruamista ei oikein tahdo kestää, mikä kantokoriin laitosta seuraa. Jos nyt onnistuu kissan koriin saamaan, saman vuorokauden aikana, mitä matka olisi.
Torstai iltana ajeltiin ja katseltiin suomalaista suviyötä, kun vietiin Muru ja isänsä juhannuksenviettoon. Kaunista. Yksinkertaisesti. Tyyni vedenpinta, kuu (no, ainakin puolikas kuu) ja kukkivat ojanpientareet.  Kukinta näyttäisi olevan kaksiviikkoa etuajassa. Ohrakin paikoin kunnon tähkällä jo. Musiikkia radiosta ja se oma siinä vierellä, kuitenkin, niin mitäpä muuta ihminen tarvii. Välttelimme isoja teitä. Hirviä ei näkynyt, mutta muutama kisaileva jänis (rusakko?) kyllä, ajoivat toisiaan takaa.
Juhannusyön nautin viinilasin ja Teeman Pirkko Mannola elokuvien kanssa, siitä tuo Tähtisumua. En ihan loppuunsaakka jaksanut, mutta oli hauska katsella suomalaisia näyttelijöitä ja laulajia nuoruuden hehkussaan.
Tässä herra Kissa - jouluna, kuten takana olevasta tonttumyssystä näkyy.


Muru huuteli minulle kesäpaikalla: Minne sinä menet, kultaseni isoäiti? Tuolla lauseella elää pitkään onnellisena.