Yöeläjä olen ollut aina, vaan nyt siitä tainnut tulla elämäntapa? Luen ja kirjoitan, sitten pystyn hetkeksi nukkumaan. Unet vaan tulevat ja rikkovat nekin hetket. Usein ne ovat painajaisia ja herätessä pelkään, vaikka järkeni sanoo, ettei olisi syytä.
Minulla taitaa olla paljon asioita, joita en ole käsitellyt, sillä tavoin, kuin olisi pitänyt. nyt ne velloo ja kaihertaa päässäni. Pitäisikö vain unohtaa menneet ja tyytyä, niin no, rippeisiin?

Tuli käytyä kesäteatterissa. Olihan esitys toisaalta hyvä tai ainakin Elsa Saisio oli hyvä, mutta ei se erityisemmin minua liikuttanut. Kohellusta ja melua oli, mutta ei ollut minun juttu. Ja puolityhjästä katsomosta päätellen ei oikein muidenkaan.
Enemmän tykkäsin Delfinaarion esityksestä. Delfiinit oli upeita ja maisemat korkeella Neulassa kauniita. Muru oli hoidossa ja menimme sitten lasten eläintarhaan, kun siitä oli ollut jo puhetta monesti. Muru oli ihana, koska hän oli jo käynyt isin ja äidin kanssa delfinaariossa, hän ohjasi: tännepäin, mennään ylös. Lupasi olla minun kultani, ja isin ja äidin ja isoisän.