Kävimme eilen kuuntelemassa Karita Mattilaa hänen Fiver jazzkonserttinsa ensi-illassa.Pidin siitä kovasti, Karita osaa laulaa ja orkesteri osasi asiansa. Minä olin tyytyväinen ja nautin olostani. Netissä luin Hesarin ennakkoa illan arvostelusta, ja jäin tuumaamaan olisiko kirjoittajan mielestä pitänyt Karita Mattilan pysyä oopperassa?
Sitä kyllä vähän mietin, miksi jotkut ihmiset olivat oikeen konserttiin tulleet? Eivät ainakaan itse musiikin vuoksi.
Ilta oli mitä ihanin, sateen raikastama kaupunki sykki ja soi, Ratinassa oli Toton konsertti menossa.
Tuo otsikko on lainattu Heikki Salolta, eräässä konsertissa Kirkkoharjulla pari kesää sitten.
Muru oli yökylässä, kun vanhusten työ vei pois kotoa. Ihana lapsi, mutta tuntuu kasvavan niin nopeasti isoksi, siis liian nopeasti. Minä halailin Murua ja sanoin:'minulla on ollut ikävä sinua', jolloin Muru halasi takaisin ja sanoi:' ikävä minun sinua'. Myöhemmin vielä tarkisti, että oliko sinun ikävä minua. Kyllä. Aina.
 Viikko sitten olimme marjanpoiminnassa ja Muru oli isänsä kanssa mukana. Päivä oli tosi helteinen ja jokin itikka söi miehen, alkaen toisesta jalasta ja kiertäen päässä hatun reunaa ja toista puolta alas. Kotona katseltiin tulipunaisia jälkiä, jotka suurenivat koko ajan ja ihmeteltiin, kun meillä muilla ei ollut yhtään mitään pureman jälkiä. Lääkärireissu tuli ja kolmee sorttia lääkettä, kaksi sisäisesti ja yksi ulkoisesti.