Miten nopeaan nuo viikot kiirehtii eteenpäin, yhä kiihtyvällä vauhdilla, tuskin on viikko alkanut, kun jo taas on viikonloppu.
Eilen tuli harjoitettua penkkiurheilua, kun Tampereella alkoi Delfiin Baskett turnaus. Tyttärentytär pelaa ja pitihän sitä kannustamassa olla.
Epäilen kiertäneeni ympyrän täyteen, kun tytär pyysi noutamaan Ensimmäisen lapsenlapsen toiselta pelipaikalta. Ensin pyysi ja kun ei oikein löytynyt innokkuutta, niin ryhtyi lahjomaan, ostaisi jäätelöt tai kahvit. Niinhän lapsiakin lahjotaan, jos ei pyyntö tai käsky tehoa.
No, noudettiinhan Ensimmäinen. Hänellä oli huoli päällä, kun meikki oli niin tuhruinen. Ja ripsari oli hukassa. Sampolan risteyksessä meni joukko korispoikia suojatiellä ja huomautin siitä Ensimmäiselle.' Piilottakaa minut', sanoi tämä neito ja valui alas auton penkkiä.
Muru on mennyt päiväkotiin! Nyt taidamme nähdä harvemmin. Siis, kuten sanottu aika rientää. Ja isoäiti jää jonnekin toiselle tähdelle.
Miehellä on jalan kanssa ongelmia. Hän päätti kokeilla julkista terveydenhuoltoa. Kerrankin. Tähän asti hän on käyttänyt yksityistä klinikkaa ( ja minä julkista, tietenkin, ei ne rahat kaikkeen piisaa). Olipa kuulemma kokemus, kun nuori lomittaja lekuri oli arvaillut ääneen olisiko sitä vai tätä. Lopputulos, jos ei kolmen päivän aikana ja magneusiumia syömällä tokene, niin aika omalle lääkärille. Ei toennut, ei. Ja sille  omalle saa aikoja kahden viikon kuluttua. Usein on tuntunut, että pitää olla terve, voidakseen sairastaa.
Sain nimipäivälahjan etukäteen, tyttäreltä. Ikioma vasara, mitta, ruuvari ja sakset, kaikki kauniisti ruusuilla koristeltu.