kaupunkiin, lauletaan jossain iskusävelmässä. Muistaakseni. Minusta on viime aikoina tuntunut etten enään muista mitään, en ihmisten tai paikkojen nimiä, en asioiden nimiä. Kaipa sitä on hilattava itsensä lääkärille ja katsottava ottaisiko herra oma lääkäri minua tällä kertaa todesta. Toisekseen masennus nostaa uhkaavasti päätään ajoittain. Yritän työntää sitä pois kaikin keinoin, sillä en haluaisi syödä taas lääkkeitä.
Kakkotytär käväisi skotteineen viikonloppuna pikapikaa. Ihan mukavaa se oli, jouluna nähtiinkin edellisen kerran. Onneksi on nämä 'koneet ja internetti', siten voimme vaihtaa uutisia ja kuulla aina tuoreeltaan raportit heidän matkoistaan ja nähdä kuvia, viimeksi Afrikasta. Tämä on Karjalasta,Karjalan kannakselta, miehen ottama. Samoin tuo toinen tuossa alempana. Kaunista siellä on ja surullista monella tapaa. Juuri teeveessä  kerrottiin, kuinka juuri näistä  maisemista aioitaan  louhia  kivimurskaa.
Ihminen se pilaa aina kaiken.  Ahdistavaa.