Lueskelin noita blogeja. Eräässä käsiteltiin koulukiusaamista. Yks'kaks olinkin siellä punaisessa, kaksikerroksisessa alakoulussa. Istun pulpetissa ja piirrän innoissani. Opettaja kävelee pulpettien välissä. On hiljaista, vain pientä rapinaa kuuluu ja kahahduksia. Ja sitten opettaja pysähtyy kohdalleni, käy niskasta kiinni ja painaa pääni pulpetin kanteen. Miksi? En ymmärtänyt silloin ekaluokkalaisena, en vieläkään. Mitään hän ei puhunut, en ainakaan muista. Järkyttynyt olin.
 Myöhemmin tunsin myötätuntoa poikaa kohtaan, jota opettaja istutti tunteja pulpetissa, ruispuuro lautanen nenän edessä.
 Minusta se oli kiusaamista, opettajan taholta, vaikka blogeissa käsiteltiin vain toisten lasten kiusaamista.
Olen ajatellut, opettaja oli kaiketi viisikymppinen nainen (siis vanha, lapsen näkö vinkkelistä katsoen). Ilmeisesti minä, pieni, laiha ja lettipäinen tyttö , jotenkin ärsytin häntä vai olinko muuten vain helppo kohde, isätön kun olin. Kyläisten kuiskivat, että opettajalla oli tyttöystävä, jota kutsuttiin Pojuksi. Olivat kuulemma kävelleet käsikädessä kylätiellä. En silloin kyllä tajunnut, että siinä mitään kummaa olisi ollut, mutta se aikuisten salamyhkäisyys ihmetytti.