keskiviikko, 31. lokakuu 2007
Säröjä
Lapsena muistan olleeni hiljaa ja kuuntelin vain vaiti seisten milloin moitteita (ansaittujakin tietysti) tai arvostelua ja vinoilua. Olin kai siihen oppinut, että minun ei kuulunut sanoa mitään. Olinhan mitätön, tarpeeton. En ole osannut itseäni puolustaa, mutta muita kyllä. Olen kai sitten outo tapaus.
Sataa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.