Meillä oli Pyhäinpäivä vieraita. Nuorimmainen tuli siis Typykän kanssa tostaina. Kuten aina, meidän pitää totutella toisiimme ensin näemme kuitenkin niin harvoin (viikko sitten?), mutta pian on vauhti päällä. Perjantaina kävimme miehen ja typykän kanssa hautausmailla viemässä havuja ja kynttilöitä. Päivä oli kaunis, aurinkoinen, mitä tuuli yritti sielua hyydyttää. Typykälle piti lukea joka kivestä nimet ja selittää kuka siinä on. Huvitti kun tyttö poimi maasta joukon männynneulasia ja leikki niillä kotimatkan. Osa oli kuulemma huonoja ja taipui, mutta muuten voi leikkiä, että ompeli.
Kotimatkalla otettiin myös Muru kyytiin ja hänkin jäi yöksi. Meno oli hurjaa ja kovaäänistä. Kävimme saunassa ja saimme monta naurun aihetta, kun Typykkä suoritti anatomian vertailuja.
Pyhäin päivänä lähdettiin sitten tietenkin nauttimaan uudesta lumesta. Kävimme metsässä keräämässä käpyjä ja oksia. Tosin Muru väitti metsässä olevan mölköjä, ihan valmasti, ainakin Keltun metsässä on. Kaipa se Kelttu niin oli sanonut, sillä Muru ei yleensä keksi juttuja, vaan kertoo totuuksia.
Tänään on sitten ollut aurinkoista ja pientä pakkasta. Porukat ovat häipyneet taas kohti arkisia askareitaan, töitä ja päiväkotia.
Iltäpäivällä käväisimme Pajutilalla katselemassa kaikkia ihanuuksia ja juomassa pullakahvit. Ihania - se oli yleisin sana jota siellä kuuli.
Minusta on mukavaa, kun meidän poijaat ovat hyviä ruuanlaittajia. Ja tarttuvat hommaan muitta mutkitta, kurkistavat jääkaappiin, mitä siellä on ja kohta jo kattilat porisee. Niin myös nuorimmainen nyt teki. Tänään tosin mies teki perunamuusi bravuuriaan ja sai kehuja.