Katsoin maanantaina tv:stä tulleen Liisamaija Laaksosen kirjoittaman elokuvan Lacrimosa. Pidin siitä, varsinkin musiikista ja maisemista. Itse tarinakin oli hyvä, mutta jokin särmä siitä puuttui. Huomasin keskenkaiken ajattelevani, että aina tuo Virtasen Ville käyttää tuota valkoista villatakkia, ei sillä etteikö se hänelle sopisi hyvin. Sanoin sitten miehelle ajatukseni ja hän alkoi nauramaan. Tunnusti ajatelleensa, että miten se Virtanen aina löysi parkkipaikan, kun hän itse saa ajella ympäri korttelia useamman kerran. Että olisiko ollut jotenkin hidas tempoinen juttu?
Aamulehden arvostelija antoi elokuvalle kaksi pistettä, oli kuulemma jotain 'aikuisten kynelehtivää teinirakkautta', jota Verdin Lacrimosa piti kasassa. Hm. ehkä niinkin, mutta joskus taas on ihan kiva katsoa jotain, jossa ei koko ajan kiroilla, harrasteta seksiä siellä ja täällä, juovuta ja tapella koko ajan.