Jostain syystä migrrr-eeni otti, iski ja kaatoi sänkyyn. Parin pillerin jälkeen pystyy tässä pikkasen naputtelemaan. Pimennetyssä huoneessa suljetun oven takana, mietiskelin ns. maailman menoa. Jostain syystä tuli mieleeni lukemani juttu kehonkielestä, jota varsinkin parisuhdeneuvojat kehottavat naisia opettelemaan, jos se ukkokulta on sellaista puhumatonta sorttia. Ja siitä tälläinen tapaus. Olin lääkäriaseman parkkipaikalla, odottelin tytärtä nojaillen auton kylkeen. Paikalle ajoi auto, se ei parkkeerannut varatuille paikoille, eikä ajanut lääkäriaseman eteenkään, vaan jäi toisten autojen taakse, kauemmas. Jonkin ajan kuluttua ovista tuli nuori nainen laukkuineen. Heti ovesta tultuaan ja katsottuaan parkkipaikalle hän lähti juoksemaan kohti juuri tullutta autoa, heiluttaen kättään ja nauraen. Hän avasi oven, jutteli jotain miehelle autossa, nauroi edelleen ja suorastaan säteili onnea ja iloa. Sitten laukku autoon ja hän kiipesi etuistuimelle kumartuen miehen puoleen.Auto lähti samantien. En tiedä, miksi tuo on jäänyt mieleeni. Ja miksi minua mietitytti nuoren naisen ilo, miehen - tylyys? Olisi olettanut, että mies olisi noussut autosta, avaamaan ovia, laittamaan laukkuja takapenkille tai edes vastaavan toisen tervehdykseen, vaan ei kaasu pohjaan ja äkkiä pois. Kaipa minä kehittelin erilaisia syitä käytökseen, mutta minusta tuo oli hyvin torjuvaa.