Olen vähän pettynyt - taas kerran ja kai samasta aiheestakin. On kivoja ja mukavia ihmisiä, joiden seurassa tuntee viihtyvänsä. Ja sitten, pang, sama ihminen alkaakin puhua takanapäin aivan muuta. En tarkoita nyt itseäni, vaan yhteisiä tuttuja, ystäviä. Voihan tietenkin olla, että minustakin on puhuttu samoin.Ensin on niin mukavaa ja sitten ei millään tahdota kestää niitä, joiden kanssa on niin mukavaa.Hetken päästä on taas niin... Kuulostaa kai vähän sekavalta?
Onko siis olemassa suoria ja reiluja ihmisiä? Vai olenko liian vaativainen?
Lapsuuteni naapuri sanoi 'olen soora mies', tarkoittaen olevansa suorapuheinen ja rehellinen. Me pelkäsimme tätä 'sooraa miestä', sillä hän hakkasi vaimoaan. Ja varmaan poikaansakin. Hän kielsi poikaa leikkimästä kanssamme, toisinaan taas kyseli, miksi ei heille tultu leikkimään.
No, he ovat jo vuosia olleet saman hautakiven alla, kaikin.
Ehkä pitäisi olla 'soora' ja kysyä yksinkertaisesti: miksi, mistäs nyt tuulee, näinkö oletkin ajatellut koko ajan.