1406971.jpg                             
Lukemisen nimittäin. Kirjoja olisi vino pino odottelemassa. Vai kaivaudunko sohvalle lehtipinon viereen. Tuli nauhoitettua jokunen ohjelma, kun enimmäkseen neiteihin keskityin. Että katsoisiko jonkin elokuvan? Kirjastostakin hain muutaman kirjan. Ne käsittelevät parisuhteita ym. ihmisten välisiä kiemuroita. Opinkohan niistä jotain? Taidan olla toivoton tapaus.
Kävin päivällä ostamassa pitkät housut. Suurin piirtein ensimmäiset otin, jotka tangolla näin sopivaa kokoa. Kenkiä piti enemmän etsiskellä. Kumman mallisia ovat. Mummulla sanottiin ennen moisia jalkineita kusiluistimiksi. Siis matalakantaisia littanoita, joita käytettiin huusiin luikahdettaessa iltamyöhällä. Nyt on sitten kengät ja housut. Olen valmis ensi tiistain retkueeseen.
Retkueesta tuli mieleeni, että ajeltiin torstaina maaseudun ihanissa valkeissa maisemissa. Muru ja isinsä oli mukana ja niin takapenkiltä kuului puheen pajatusta koko matkan. Muru olisi laittanut minut kävelemään, kun halusi nallelleen oman paikan takapenkille ja isin eteen, isoäiti olisi voinut kuulemma kävellä kotiin, kun on isompi ja näkee (ilmeisesti korkeemmalta). Ja näinhän minä, tienvieressä oli lauma peuroja syömässä. Ainakin 6-7, söivät rauhallisen näköisesti, pari nosti päätään auton tullessa kohdalle.
Serkku soitti. En oikein päässyt perille hänen asiastaan. Kierteli ja kaarteli, hyppi asiasta toiseen. En jaksanut ryhtyä ottamaan selvää, mitä minulta nyt oikein odotettiin, kun suoraan ei voi mitään sanoa. Kai minä liikaa käperryn itseeni ja väistelen eri tilanteita. Kuten sanottu, olen toivoton tapaus.