1341303.jpgMurulla oli koko joukko unikavereita repussa mukana pupu, Pepperskaakka ja - niin se näkymätön hiiri. Hiiri seurasi kaikkialle,aterialle se nostettiin nätisti istumaan lautasen viereen ja otettiin siitä mukaan, mitä sitten Muru menikin tekemään, leikkimään tai televisiota katsomaan. Kylpyyn tietysti mukaan. Ja välillä niin pupu, Peppe kuin hiiri laitettiin reppuun ja vetoketju kiinni. Nukkumaan mennessä reppu laitettiin kirjahyllyyn, sitten pupu ja Peppe sovitettiin tyynyn viereen. Lopuksi otettiin hiiri kainaloon.Aamulla sitten taas hiiri otettiin mukaan aamupuurolle.Hiirelle myös juteltiin koko ajan. Kaikki tapahtui niin huolellisin kädenliikkein ja nostoin, että minäkin jo aloin nähdä hiiren ja puhua sille.
 Pitäisiköhän minunkin hommata oma näkymätön hiiri? Se kuuntelisi minua kiltisti ja osaisi antaa hyviä neuvoja murheissani. Ei kyllästyisi, kun tuskailisin sadatta kertaa samaa asiaa, siitä ollako vai eikö olla.

Tänään sainkin aikaiseksi edes jotain. Kun Muru lähti kotiin, minä menin pyykkituvalle, imuroin ja kävin leikkauttamassa hiukseni. Sitten vielä SILITIN. Joo, se on minulle niin tuskaisaa hommaa, että pitää kirjoittaa isolla. Onneksi ruoka oli lämmitettävää, että sen sai nopeasti. Onkohan tämä tyyntä myrskyn edellä eli kaiketi toisin päin, menoa ennen pysähtyneisyyttä? Huomenna kutsuu Typykkä ja lilla sister.