lauantai, 1. maaliskuu 2008
Pupu, Pepperskaakka ja näkymätön hiiri
Pitäisiköhän minunkin hommata oma näkymätön hiiri? Se kuuntelisi minua kiltisti ja osaisi antaa hyviä neuvoja murheissani. Ei kyllästyisi, kun tuskailisin sadatta kertaa samaa asiaa, siitä ollako vai eikö olla.
Tänään sainkin aikaiseksi edes jotain. Kun Muru lähti kotiin, minä menin pyykkituvalle, imuroin ja kävin leikkauttamassa hiukseni. Sitten vielä SILITIN. Joo, se on minulle niin tuskaisaa hommaa, että pitää kirjoittaa isolla. Onneksi ruoka oli lämmitettävää, että sen sai nopeasti. Onkohan tämä tyyntä myrskyn edellä eli kaiketi toisin päin, menoa ennen pysähtyneisyyttä? Huomenna kutsuu Typykkä ja lilla sister.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.