Joka uniansa uskoo, se varjoansa pelkää, on joku viisas miettinyt. En tiedä pelkäänkö varjoani, mutta jotain niissä unissa on. Alitajunnasta ne kai tulevat, joskus selvinä tai hyvinkin kummallisina.
Olen nähnyt unta, unia, jotka ovat yrittäneet kertoa tulevasta, valmistaa minua.
Kun nuorieno kuoli näin unessa talon, jonka nurkan taakse vei tie. Nuori eno tuli siihen tielle, kääntyi ja katsoi minua, hän oli taas nuori (ei vanha edes kuollessaan, mutta) ja terve. Hän katsoi minua, kääntyi ja hävisi nurkan taakse. Ymmärsin sen niin, että nyt oli kaikki hyvin hänellä.
Tyttären avioero sai minut ymmälleni.Sitten muistin jo aikaisemmin nähneeni unen, jossa oli sotaa ja tuhoa, tytär ja vävy kadonneet, etsin heitä. Olin siis tiennyt ongelmista jollain tasolla.
Näin unen, jossa olin tullut matkalta ja olin asemalla. Miehen piti tulla vastaan, etsin häntä väkijoukosta. Näin hänet jonkun naisen kanssa. Mies tuli luokseni, nainen jäi kauemmas seisomaan. Tunsin surua ja tuskaa, tiesin miehen olevan lähdössä pois. Minulla oli ikävä. Ajattelin, mitä minä teen, olen yksin. Minä siis tiesin taas, en vain ymmärtänyt vielä.
On ollut unia, joista olen kertonut heti miehelle ja sanoi minua sitten niiden toteuduttua noidaksi.
Unissa olen seikkaillut niin matkoilla kuin menneisyydessä, tulevaisuudessa. Olen tanssinut piirileikkiä keskiaikaisen linnan pihalla pitkässä mekossa. Ja paennut pitkin syksyisiä metsiä hevosella ihmisjoukon mukana. Ratsastanut en ole koskaan ja historiasta tykkään.
Unessa näin pakenevia ihmisiä, sotajoukkoja, taivaalta hyökkäsi hävittäjät ja ampuivat. Heittäydyin mahan, asvaltoidulle tielle, suojaten lasta ja tunsin kuinka luodit iskivät viereeni asvalttiin. Tunsin sen! Kuulin sen. Jyminän ja jyskeen, luotien rytmitkään iskun viereeni.
Televisio ei ole kummemmin minua heilauttanut, mutta kirjat saa mielikuvat liikkeelle.
Painajaisunet ovat vallan oma lukunsa. Yhteen aikaan heräsin huutooni tai siihen, että mies ravisteli minua. Heräsin ja tunsin hirvittävää pelkoa, hitaasti järki sitten toi pois unen vallasta.
Uniaan voi kaiketi hallitakin. Illalla ajatella tai esittää alitajunnalleen toivomuksen unesta, jossa on kesä ja kukat kukkii. Tai matkaunen Pariisiin, Lontooseen, entiseen kotikaupunkiin Itämeren rantamilla.
Joskus tietää etukäteen, mitä unessa tapahtuu. Tai se jatkuu siitä mihin viime yönä jäi. Jatkoromaani siis.
Olen oppinut tulkitsemaan uniani ja miettimään niiden viestejä, sillä usein ne minusta ovat yrittäneet vahvistaa ja valmistaa minua tulevaan.
 Öinen unielämä voi olla tosi vilkasta ja vauhdikasta.