Taivaan täydeltä sitä tuntuu paiskovan, vettä. Pimeää. Ja hiljaista. Kai tässä on oiva tilaisuus meditoida tai muuten vajota syvälle itseensä.
Minun piti katsoa nauhoittamiani elokuvia tai jokin sarja, mutta mitä hitsiläistä, niistä kaikista oli hävinnyt tekstit pois, eikä tuo saksa oikein luista. Ihana vehje tuo nauhoittava digiboxi. Koko viime viikon kuva oli palikoina ja sitten myös ääni alkoi katkeilla tai kadota kokonaan ( oli siinä hupaisiakin hetkiä, kun muuan ministerimme kertoi, että jokin 'asia oli sovittu', niin boxi leikkasi reippaasti 'so' tavun pois muina miehinä.) Aina oon ollu kyllä sitä mieltä, että kaikilla koneilla on oma sielun elämänsä. Töissäkin tietsikat ja muut koneet ennakoi aina kivasti kiireet ja ottivat vapaata. Meiän boxi sitten tarkistettiin ja kunnossa pitäisi olla. Nyt vaan opiskelemaan saksaa ja ranskaa.
Otinpa siis kauniiseen käteen kirjan, Punainen jääkaappi, kirj. Maija Asunta-Jonhston. Tykkään siitä kovasti, mutta mun tuli nälkä luettuani muutaman kymmenen sivua. Maija A-J  kertoili syömisistään ja keitoksistaan. Tykkäsin edellisistäkin hänen kirjoistaan. Kiva lukea, kun toinen säilöö ja mehustaa, kun itse on sen minimiin jättänyt.
Ja jatkaakseni tätä sijais eloa, seuraavaksi aion katsoa Tanssii tähtien kanssa. En siis itse tanssi, mutta katson mielelläni tanssi elokuvia ja tanssikilpailuja.