Aurinkoinen ja lämmin päivä, asteita 13. Ajelimme siistimään hautoja. Havut ja kanervat pois, orvokkeja tilalle. Yhden kanervan latvat vihersivät selvästi. Olisikohan se ihan tosissaan lähtenyt kasvaan?
Ystäväni läksi mukaan. Hänen setänsä hautaa etsimme, ei ollut L ennen haudalla käynyt. Etsittiin ja emme löytäneet, olin sen jo kerran aiemmin etsinyt, mutta nyt ei vaan löytynyt. Siinä kappelin lähellä pari miestä ja traktori kaivoi hautapaikkaa. Nainen seisoskeli vieressä. Näin kyllä, että he katselivat meitä. Yks´kaks nainen seisoi vieressä ja kysyi, mitä etsimme, oliko hauta kadoksissa. Juu, olihan se ja nimen kuultuaan sanoi nainen heti 'täälläpäin se on'. Kivi oli kadonnut lähes kokonaan eteen istutetun pensaan varjoon. Sai sitten L laittaa kukkansa siihen. Poikkesimme syömään rekkamiesten taukopaikalle ja annokset oli sitten senmukaiset. Ja jatkoimme toiselle hautausmaalle, eikös nämä haudankaivajat olleet nyt siellä. Tällä kertaa nainen heilui lapion kanssa haudassa, miehet katseli vieressä. Sieltä haudasta nainen huuteli meille, että taas tavattiin. Ja se innoitti L:än kertomaan vitsejä haudankaivajista, siinä haudanpartaalla.
L on niin puhelias, puhe virtaa taukoamatta.Siinä voi kaikessa rauhassa olla ja kuunnella vaan. Välillä voi sanoa, että aha tai jaa. Ilmaisee olevansa kuuntelulla.
Matkalla näkyi sinivuokkoja ja valkovuokkoja, leskenlehdillä näkyy olevan hyvä vuosi, niin runsaasti niitä on.