Aurinko paistaa ja lämmittää mukavasti. Nyt näkee ikkunasta ulos taas, pesin niitä eilen. Tosin kahden huoneen ikkunat jäivät vielä odottamaan kirkastumista. Tärkeimmät ensin.
Mies lähti hautajaisiin. Yksi miehen suvun vanhimmista on poissa. Mukava pappa hän oli, ehkä hän nyt vaeltelee tuttuja polkuja Karjalassa.
Lueskelin päivän lehteä. Kapina- aapista, sanoo serkkupoika.
Kauppa oli antanut porttikiellon koululaisille, ilman vanhempia ei kauppaan ollut asiaa. Syynä jatkuva näpistely tai jos asiasta puhutaan oikealla nimellä, varastelu. Kielto on nyt sitten purettu ja jotkut otti kovaa pulttia, että meidän perhe ei sitten hae maitoa enään sieltä kaupasta.Kyse on siis lähikaupasta, jonka pitää tulla toimeen maidon, hiivan ja - niin, kaljan myynnillä, muut haetaan tietenkin marketista. Ja lasten täytyy saada sipsit ja karkit välitunnilla, kun kouluruokaa ei voi syödä. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, kuinka tiukalle myyjät on nykyisin ajettu? Henkilökuntaa on mahdollisimman vähän ja hommat on hoidettava, lisäksi täytyy olla lapsenvahtina ja kasvattajana.
Lainaan sosiaalityöntekijän sanoja lehdestä " -Vanhemmat ihannoivat liikaa lapsen itsenäisyyttä, ihan kuin lapsi ei tarvitsisi ketään. Kun vanhemmat ei laita rajoja, jonkun muun on ne laitettava, vaikka sitten lähikaupan myyjän."
Muuten täälläpäin on elo ollut kuin villissä lännessä. Poliisit painelee yöllä pillit huutaen ja päivällä tarvitaan paikalle karhukoplan apua.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.