Lunta, räntää, myrskynpoikasta, sellainen sunnuntai. Oli pieni suunnitelma menosta Jyväskylään, mutta tuo keli ei huvittanut yhtään lähtemään autolla liikenteeseen. Ja muuttaa valkoiset tiet maanantainkin suunnitelmat. Joten luin loppuun Kaari Utrion Ilkeät sisarpuolet ja kirjoitin pari juttua ynnä katsoin Hiljaisen todistajan. Että hyvinhän se päivä meni. Yö olikin kehnompi, aamulla kuudelta mies tuli hakemaan sänkyyn nukkumaan.

Pariisin päivät.
Enään en ihan tarkkaan muista mitä minäkin päivänä teimme, mutta paljon ehdimme. Toisen tyttäreni mielestä me olimme varsinaisia maratoonari turisteja.
Olimme varanneet retkikohteiksi kiertoajelun, Louvren tutustumisen ja illallisen ja veneretken pitkin Seineä viimeisenä iltana. Muuten kiersimme keskenämme ja söimme, kun nälkä yllätti.
Tuiliersin linnan puistossa Ensimmäinen suoritti meditointia ja kiinalaista voimistelua, mitä välillä yritti kärrynpyörää heittää (se olikin hänellä ja sittemmin sisarellaan vakiourheilu kaikilla reissuilla). Kuninkaanlinnan portailla Ensimmäinen kävi leikkimässä prinssessaa, laskeutuen arvokkaasti, mekon helmoja pidellen, portaita alas. Poliisitalon tai oliko se Pariisin prefektuuri (?) edessä lukemattomien poliisien siviili ja virka-autojen joukossa leikittiin yhdessä poliisia joka jahtaa roistoja. Tässä talossa se Maigretkin työskenteli.
Pitää muuten muistaa, että Ensimmäinen oli vasta seitsemän-v. ja minäkin vielä elämäni kunnossa.
Sant Michelin metroasema oli lähellä hotelliamme ja sinne mentäessä tuli seurattua Seinen toisella puolella olevaa oikeustaloa ja edellä mainittua poliisiasemaa. Varmaan viiden minuutin välein jonkin näköinen poliisiauto kiirehti rääkyen jonnekin, toisinaan taas paineli useampi auto tai moottoripyörä letkassa joukossaan panssaroitu auto. Oli siinä meikätytöllä ihmettelemistä. Varsinkin kun havaitsimme oikeustalon katolla miehiä kiikaroimassa kansalaisia.
Ensimmäisen toive oli kiivetä Eiffeliin. Sinnehän suunnattiin. Kauankohan oikein saimme jonotella vuoroamme? Jonot kiemurtelivat usealta suunnalta. Reppumme ja laukkumme tutkittiin tarkkaan ja sitten hissiin. Jäimme kai noin puolivälissä hissistä ja samalla tuli tiedoitus, että ylös ei pääse liikaa porukkaa. No, me tutkittiin maisemia kiikareiden avulla ja ilman. Ensimmäinen soitti isälleen 'me ollaan nyt Eiffelissä'. Tyttärellä on korkeanpaikankammo ja vaivoin tuli katsomaan näkymiä. Sitten taas tuli tiedotus ja huomasimme, että ylös pääsee. Mehän luikahdimme ekana hissiin Ensimmäisen kanssa ja ylös - tytär jäi keskelle tornia kahvilaan. Upeat oli näkymät tornista.
Louvren retken varaus oli hyvä ajatus, sillä opas oli hyvä ja hänen opastuksellaan pääsimme mukavasti museoon sisään suuremmin jonottamatta. Taulut ja patsaat oli upeita, monesta kuulimme hyvän selostuksen sekä taiteilijasta että taulusta.
Ensimmäinen kulki oppaan vieressä ja oli aivan innoissaan tauluista. Ostin kaupasta kirjan, jossa on Louvren tauluja, ja vielä jälkeenpäinkin Ensimmäinen on sitä selaillut ' tuo me nähtiin'.