Aurinko paistaa ja kylmä tuuli puhaltaa. Kohta aamusta mies alkoi touhuamaan pakastimen sulatusta. Oli kai liian jäässä. Ja mielettömän täynnä tavaraa. Onneksi on muutama kylmälaukku, joihin sai tunkea ruokatarvikkeita ja marjoja. Mää se vaan oon ootellu kovia pakkasia, että sais kamat ulos.
Kauppamatkalla tapasin erään nuoren ystäväni pitkästä aikaa. Kiva rupatella hetkinen ja kuulla kuulumisia. Hän se on aina yhtä ystävällinen ja hymyilevä. Tyynen rauhallinen. Kuitenkin tiedän hänen osaavan pitää puolensa, eikä anna muiden turhaan vaikuttaa päätöksiinsä. En muistanut kysyä vieläkö hänellä on moottoripyörä, sillä hän päästeli vaalea tukka tuulessa liehuen.


 Kimmelin (http://kimmeli.ajatukseni.net/) kirjoitus tauluista ja museoista,sai minut ajattelemaan omaa käyntiäni Louvressa-  lomaani Pariisissa.
Hyvä ihme, siitä on jo kymmenen vuotta!  Matkan mahdollisti saamani pieni perintö. Tytär ja Ensimmäinen lapsenlapsi olivat kanssani. Viikko oli upea. Hotellimme oli Latinalaiskorttelissa oleva kuusikerroksinen perhehotelli. Aamulla viideltä tulivat pesukoneet ja pesivät kadut puhtaiksi. Yhtään ei haitannut aikainen herätys, ei kai sitä nyt nukkumaan menty Pariisiin.Puoleen yöhön ihmismassat velloivat alhaalla kadulla, musiikki soi, taiteilijat esiintyivät, maalasivat katuun upeita kuvia. Tulennielijä puhalteli tuliaan, siirtyen aina paikasta toiseen sen mukaan, kun poliisi tuli hätyyttään pois. Katosivat ja puff, ilmaantuivat taas.
 Ensimmäinen oli innokas tipautteleen kolikoita esiintyjien hattuihin ja kippoihin. Valkoinen patsas seisoi siinä kadulla, Ensimmäinen innokkaana rahaa tiputtamaan ja yks`kaks patsas iskee silmää tytölle, joka hyppää pelästyneenä taaksepäin.
Hotellilta oli lyhyt matka Seinen yli Notre Damen kirkkoon.