1435978.jpgSuoritettu yksi erä meriristeylyä kaupunkiin nimeltä Tukholma. Annetaan arvosana 7+. Ihan siis kohtalaista, ei pahemmin humalaisia, vain muutama outo tyyppi. Se, joka jo mennessä liukuportaissa, kertoi miehelle käyneensä joka viikko risteylyllä peräti seitsemän vuoden ajan (sanovat että luku 7 on valehtelijan luku). Tai 'lähihoitaja', joka hississä kertoi kokeneensa itsensä ala-arvoiseksi, kun siivooja oli pessyt hissin ovia ja edustaa ja hän lähihoitaja piteli ovea auki siivoojalle. Järkyttäväähän se.
Kuunneltiin siis Jouni Kerosta ja Unelmavävyjä. Katseltiin  ihmisisten menoa ja touhuja,  tanssimista.  Ja sitä, että koko sali ihmisiä hiljeni bingolappujen puoleen. Hyvä lauluesitys ei porukkaa hiljentänyt, mutta se bingo. Minä nyt en ymmärrä koko jutusta mitään ja vain kerran olen sitä huonolla menestyksellä pelannut.
Mutta päivä oli kaunis, aurinko paistoi ja meri oli melkein tyyni. Joka saaren lahti ja pienetkin luodot täynnä lintuja. Joutsenia, taas joutsenia. Merimetsoja. Kiikareita olisin kaivannut. Kuuntelin miehiä bussissa, kun he olivat sitä mieltä, kuinka kamala lintu joutsen on, ampua ne pitäisi. Jep, ammutaan vaan kaikki linnut, karhuista ja susista tai hirvistä  puhumattakaan. Kaadetaan puut, revitään pensaat ja kukat -  ai niin, tää ehkä ei nyt kuulu tähän.
Meri, sitä minä rakastan. Onko meri  vihreä? Siltä vesi laivan lähellä näytti, illalla muuttui harmaaksi silkiksi. Sininenkin se on. Ja sen mustan raivonkin olen kokenut.