Olipa kerran mies ja vaimo lähdössä ruokaostoksille.
 Mies sanoo vievänsä samalla kylmälaukut kellarikomeroon, ottaa laukut kainaloon ja avaa ulko-oven välioven. Postiluukusta on tipautettu mainos, mies poimii sen, katsoo.
Nainen näkee mainoksesta vilauksen ja kysyy mikä se on.
 Mies menee ovesta ulos ja painaa hissin nappulaa: ei mikään.
 N: miten niin, näinhän mä.
 Menevät hissiin ja mies sanoo: Salovaaran mainos, joku rivitalo.
Nainen katsoo miestä, ihmettelee tämän hermostumista ja hätääntymistä, yrittää katsoa mihin hittoon mies sen lapun tunki.
Hissi tulee alas, mies työntää autonavaimen naisen käteen (poikkeuksellista!) ja sanoo: vien nämä laatikot.
Nainen kävelee hitaasti autolle ja menee autoon. Miestä ei kuulu, aikaa kuluu. Nainen miettii sitä sähköiskuna saamaansa ajatusta: Mustaleski on myymässä asuntoansa, eikä ole kertonut miehelle mitään asiasta.
Viimein mies tulee ja kysyy mihin kauppaan nainen haluaa. No, postiin ensinnä.
Posti ja kauppa-asiat tulee hoidetuksi. Paluumatkalla mies osoittaa uudehkoja rivitaloja sanoen, että kumma kun noistakin on jo monta myyty uudelleen, vaikka ovat vain vuosi sitten valmistuneet.
Nainen ajattelee: jassoo, harhautus.
Kotona puretaan kauppakassit. Naisen päässä hyrrää erilaisia ajatuksia. Mies menee tietokoneelleen. Ja nainen omalleen. Nainen näppää esiin etuovi.comin ja hakee rivitalo, 2h+k+s ja kotikylä. Ei tulosta. Sitten kerrostalo, ei. Kas tuossa on luhtitalo ja ruksille paikka, siihen ja vielä valmistusvuosi (sehän on tietystä syystä tiedossa) ja a`vot, johan tärppäsi. Siinähän se ja vielä 11 kuvaakin. Nainen tuijottaa epäuskoisena kuvaa makkarista ja sen itäisestä pikkuikkunasta.
Nainen sulkee koneen ja ryhtyy katsomaan lempiohjelmaansa (jota mies vihaa).
Mies on saanut jonkin innoituksen ja siivoaa kissanhiekkaa. Postiluukku kolisee taas ja mies ottaa mainokset ja menee omaan työhuoneeseensa lukemaan niitä.
Nainen katsoo Holby cityä ja ei oikeastaan tiedä juonesta mitään. Katsoo myös, kuinka mies vie lehtiä lehtilaatikkoon, mies huomaa ja kysyy: vai luetko sinä?
Voin minä, sanoo nainen ja mies tuo lehdet naiselle, sanoen ettei siinä ole naiselle muuta kuin  Jyskin mainos.
 Nainen kysyy: entä etuovi?
Mies: ei sitä tullut.
Mies lähtee viemään roskia ja palattuaan ryhtyy ruuan laitolle.
Holby city loppuu ja nainen kävelee keittiöön, päättäen nostaa 'kissan' pöydälle, istuu pöydän viereen ja ristii kätensä, katsoen miestä.
N: oliko se mustanlesken asunto, joka on myynnissä?
M: (nopeasti ja naista silmiin katsoen) ei ole.
N: no, kerropa, miksi minä en saanut nähdä sitä mainosta?
M:......
N: luulitko sinä tosissasi, että minä olen niin helvetin tyhmä ja yksinkertainen, etten ala selvittää, mikä sun käytöksesi syy on. Ja etten myös saa sitä selville.
M: se ei ollut  ...... asunto.
N: menen huomenna esittelyyn.
M: mene vaan, ei se ole se.
N: Miksi siis  moinen hermostuminen ja jopa hätäännys?
M:.....
N: Miksi et jo vihdoinkin selvitä tätä asiaa. Jos rakastat kerran mustaaleskeä, niin täytyyhän sinun mennä hänen luokseen.
M: en rakasta (katsoo taas silmiin) ja en ole tavannut.
N: minä en vaan ymmärrä, miten rakkaus häipyy taivaan tuuliin ja se voidaan noin vain unohtaa.
Ymmärrätkö sinä ollenkaan, että olet tuhlannut minulta vuosia hukkaan, sinä ja se.

Syödään. Saunotaan. Tulee yö . Nainen ei nuku. Aamulla kuudelta mies hakee naisen tietokoneelta sänkyyn.

Nainen palaa sunnuntaina asunnon näytön aikaan asiaan ja kysyy, miten mustanlesken osoitteen numero  ei sovi tämän hänen asuntonsa suhteen, siis miehen mukaan. Ei löydy selitystä, vaan: se ei ole se asunto, se on isompi. Nainen: ai millain isompi?

Olisiko tässä tarinassa aineksia, jos nyt ei ihan Nobeliin, kenties Pulitzeriin? Hollywood vai Bollywood?

Tervehtien, kommentteja toivoen minä itte.