1592631.jpg

Tänään, siis se olikin jo eilen, mutta kuiteskin, oli aurinkoinen päivä. Aamuherätys = remonttireiskat iski taas joskus ennen kahdeksaa. Hyvin sopivasti, sillä kymmeneltä piti olla kampaajalla. Olen käynyt vuosia samalla kampaajalla, nyt ei oikein päästy yksimielisyyteen. Olin tilannut leikkauksen ja värjäyksen. Leikattiin hiukan ja väriä laitettiin vain muutamia suortuvia. Ei mokoma suostunut värjään koko päätä, eikä minusta ollut tällä erää vastaanhangottelijaksi. Ainakin niitä värisuortuvia on niin vähän, ettei Oikolukija huomannut mitään. Tarttee kulkea suurennuslasi väskyssä ja esitellä ihmisille, että on siellä raitoja , on. Eikös se ole muuten niin, että kampaajalla ollaan niinkuin terapeutilla? Saa puhua murheensa ja vaikka naapurinkin murheet? Minun kohdalla käy niin, että se olekin minä, joka kuuntelen, lohdutan, selvitän asioita.
 Iltapäivällä kävin etsimässä Typykälle synttärilahjaa. Vaikeaa minulle. Joka ikinen kerta piti sitten ostaa kenelle tahansa jokin lahja, tuntuu että kaikkea on jo, mitään sälää ei haluttaisi ostaa, rahaa en myöskään mielelläni anna, eikä oikein oo mistä jakaakaan. On siinä mulla onkelmaa.
Kyllä minun kelpaa, oikolukija ryhtyi ruuanlaittoon ja keitti lihakeittoa, minun osuudeksi jäi pöydän siivous ja astianpesukoneen käynnistys.
Katselin kissaherraa, kuinka se kynsi keittiön ovenpieltä ja mies komensi työhuoneesta. Kissa jatkoi ja kun kuuli miehen nousevan ja lähtevän kohti keittiötä, jäi kytikseen nurkan taakse. Kurkisti sitten varovasti, että tuleeko se sieltä ja kun tuli kamala maukuminen alkoi. Ei kuulemma ollut saanut ruokaa kissanmuistiin.