Nykyisin, kun aamuisin avaan aamulehden ja katson etusivun juttujen otsikoita, niin tulee usein tunne, että onkos nyt aprillipäivä? Ovat vähän sitä luokkaa nuo asiat ja niiden käsittely nykyisin. Voisiko sitä tulla toimeen ilman aamuista lehteä? Joskus sitä yritimme säästöpuumissa, muttei siitä mitään tullut. Mies lukee lehden huolella päivittäin, minä välistä harrastan pikaluentaa, niinkuin kuolinilmoitukset, sarjakuvat ja muita mielenkiintoisempia juttuja poimien. Voihan niitä lukea netissäkin, mutta ei se ole ollenkaan samantuntuista. Jotain puuttuu ilman lehteä.
Lapsuuden kotiin tuli kaksi tai kolme päivälehteä. Lisäksi paikallislehti.Lukemisen himo kun oli suuri, niin kaikki kelpasi. Kirjoja oli vähemmän saatavilla, omia kirjoja oli lahjaksi saatuna ja sitten ostinkin jo, kun sain hiukan rahaa. Koulun kirjasto oli äkkiä luettu läpi ja uusia sai aina kauan odotella. Kaikki taisin silti lukea, myös kuvakirjat ja tietokirjat. Oikea kirjasto oli kymmenen kilometrin päässä ( talvella jos oikaisi järven poikki, pääsi kahdeksalla), ei sinne aina päässyt. Meillä muuten oli tiukka kirjastotäti, tarkkaan katsoi mitä lainasit ja piti aikamoista motkotusta välistä. Tyyliin: 'no oliko tää muka nyt niin hyvä kirja että et voinut ajoissa palauttaa'. Kuiskaten puhuimme kavereiden kanssa. Hiljaisuus tai ovesta ulos. Ja me tottelimme.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.