Ajelimme hautausmailla viemässä ruusuja ja orvokkeja. Ihanan lämmin
päivä, +23 oli asteita. Iltapäivällä sitten ehti pilveillä ja sataa ropauttaa.
Minä plikka olin vähällä saada jonkin sortin raivarin, mutta kas kummaa onnistuin jotenkin hillitä itseni. Juttu alkoi siitä, kun näin kummityttären ja tuli puhetta kotitöiden tekemisestä. Kummitytär kertoi miehensä sanoneen, ettei ota osaa lastenhoitoon, kun kummitytär oli arvostellut hänen hoitoansa. Totesin, että miehillä on tapana käyttää tuota sanontaa (eli en tee mitään kun ei kelpaa) omaksi edukseen. Kerroin siitä sitten miehelle ja eikö tämä sano tyynesti, että 'naiset arvostelee aina vain siitä ilosta, että pääsevät sanomaan vaikkei olisi aihettakaan'. Just`joo. Ensin yritin perustella juttuani, sitten alkoi kiehua ja vaikenin.
Minusta lastenhoito, ruuanlaitto ja siivous ym. kuuluu molemmille. Ja ilman muuta, jos molemmat käy työssäkin.
Mies kyllä ottaa osaa kotihommiin, mutta paljon vähemmän kuin minä. Ja ei yleensä mitään oma aloitteisesti eli pitää pyytää tai suorastaan anoa. No, nyt ei kyllä edes ollut kyse meidän huushollista.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.