Olen selaillut erilaisia antiikkilehtiä pilvisen päivän ratoksi. Tykkään katsoa niin huonekauja, astioita, kuin muutakin menneen ajan tavaraa ja taloja, ja siksi käyn mielelläni erilaisissa ns. kotimuseoissa. Sellaisissa, kuin Cedercreutzin Harjavallassa tai vaikka Mannerheim museossa Kaivopuistossa. Onhan sitä tullut koluttua monessa muussakin isommassa ja pienemmässä, vaikka Sillanpään Töllinmäessä (se onkin ihan oma juttunsa minulle) tai Lepikon torpassa. Tai Tuusulan Ainolassa tai Halosenniemessä. Lääninkivalterin talo Heinolassa. Karen Blixenin kodissa kävin myös Tanskan kierroksellamme. Moneen tekisi vielä mieli, kuten vaikkapa Jane Austenin kotiin tai Carl Larssonin koti Falunissa. Ehkä vielä...Ovatko linnat kotimuseoita? Turunlinna, Olavinlinna, Kastelholma, täynnä mennyttä aikaa. Historiaa ja minulle monta ilon hetkeä. Toisenlaisia linnoja ovat ne Englannin linnat, joissa olen käynyt. Historia sielläkin vyöryy ihanasti päälle. Elisabeth I ja isänsä Henrik ovat suosikkejani. Heidän aikansa. Minähän nyt olen tunnetusti outo.
Viileää ja pilvistä, aamulla oli +6 ast. Eilen kävimme viemässä kesäkukkia hautausmaalle. Tuntuu kuin olisin jokin vähintääkin osaaikainen hautausmaan hoitaja.
Aina vain tulee lisää hoidettavia hautoja, nyt niitä on neljä. Jotain tähän on keksittävä ja pian, sillä en jaksa murehtia yksin niiden kunnosta. Nyt istutin tädin haudalle kuunliljaa, jota on jo isovanhempien ja äidin haudoilla. Kiviä tarvis oikoa ja pestä. Joskus sanoin miehelle, että teen hautausmaista jonkun sortin väitöskirjan vielä, niin usein ja paljon olen niillä aikaani viettänyt. Toisaalta taas - olen kyllä tykännyt kävellä vain linnunlaulun täyttämillä hautausmailla.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.