Puolet päivästä mennyt ja minä vaan heilun yöpaidassa. No, eipä täällä muita ole, että sama se mitä teen. Tai onhan kissaherra, jonka mielestä minun olisi pitänyt nousta kahdeksalta ylös, tuli herätteleen. Mies on Karjala- juhlissa. Otti kamerani ja minä vaadin häneltä kuvaa Aleksander Stubista vasta palkkioksi.
Ulkona on +14, tuulee melkoisesti. Aurinko sukeltaa välillä isoihin kumpupilviin. Pitänee lähteä pienelle kierrokselle ulos.

Olen tässä pohtinut 'kotia'. Mikä tai siis missä on koti? Onko koti vain omakotitalo tai vähintäänkin rivitalo, kartanot ja isot maalaistalot ovat tietenkin koteja. Siihen käsitykseen tulin, kun kuuntelin naisporukkaa tuolla tuppervaaroissa. Yksi naisihminen ( Typykkä ja Muru puhuvat ihmisistä, kun tarkoittavat aikuista, joten) sanoi, ettei kerrostaloasuntoon voi mitenkään kiintyä, se on samantekevä.
 Minusta koti on siellä, missä on sydämeni ja mihin sen kodin teen, vaikka miten pieni ja alkeellinen. Mikä sen parempi, jos siellä kodissa on ne rakkaatkin.
Entä lapsuuden koti? Jos kuuntelen sukulaisia, minulla ei ole lapsuudenkotia. Vain silloin se oli, kun tuli kysymykseen erilaiset velvollisuudet. Kummasti silloin olikin kotini siellä, missä olin lapsuuteni 12 vuotta. Nyt sinne ei juuri ole asiaa, joskus käyn tienpäässä katsomassa, viime syksynä jopa pihassa kääntymässä. Paikka on nyt sukulaisten kesäasuntona.
Mies taas puhui vuosia asunnosta. Asunnolle lähtemisestä, jos olimme kyläilemässä. Asunnon remontista, uuden asunnon ostosta, muutosta. Ei koskaan kodista. Hänelle koti oli vain lapsuuden koti. Kerran sitten huomautin asiasta, ei osannut sanoa mitään siihen. Nyt puhuu kodista, mutta kauan se kesti.