Turhaan kai tätä kyselen, mutta silti - miksi?
Päivänä muutamana tässä olimme kaksin Murun kanssa tuossa keittiön pöydän ääressä. Teimme 'taidetta koteihin' niinkuin meillä tyttöjen kanssa on tapana eli piirsimme ja maalasimme.
 Auki olevasta ikkunasta alkoi kuulua huutoa ja kova äänistä puhetta. Muru kysyi, mitä se on, johon vastasin 'pojat kai puistossa melskaavat ja pelaavat palloa'. Hetken kuluttua huuto toistui ja erotin jo sanojakin ' helvetin v..un huora '. Ponkasin ikkunaan ja näin puistossa miehen ja naisen kiertävän kehää, uudelleen ja uudelleen, miehen toistaessa sanojaan. Jossain välissä nainen pisti tupakaksi ja väisteli miestä puhellen hiljakseen. Mies oli humalassa. Muru kyseli mitä siellä on ja ajattelin pitääköhän soittaa virkavalta paikalle. Tilanne näytti rauhoittuvan ja palasin piirtämään. Sitten kuului tosi kaameaa huutoa ja päälle naisen huutoa 'älä lyö'. Minä ikkunaan ja näen naisen makaavan maassa ja miehen iskevän nyrkillä naista päin naamaa, samalla huutaen, että 'nyt näet vitun huora millainen olet'. En tiennyt mitä tehdä, puhelin käteen, en löydä hälynumeroa, samalla huudan ikkunasta niin lujaa kuin jaksan 'irti, kuuletko, irti', Muru alkaa itkeä kauhuissaan. Käteni vapisee, selaan puhelinta, vähintäänkin sekopäisenä ja yritän rauhoittaa lasta. Onneksi näen, että paikalle kiirehtää useampikin naapuri, puhelimet korvalla ja voin ottaa Murun syliin.
Mitäs sitten? Nainen ensiavun hoivissa, pari poliisi autoa paikalle ja mies rautoihin. Tuskin heistä enempää kuulenkaan, ellei joku naapureista tuntenut paria.
Minä vakuuttelen Murulle, että poliisi järjestää asiat.
Mutta kun meillä meni kaikki pieleen, minun oli soitettava Murun vanhemmat paikalle. Harmitti. Ja suututti. Itketti, olin surrut tädin sairautta ja kuolemaa, itku oli lähellä, nyt piti vain se tunkea jonnekin pois.
Jäin yksin. Mietin asiaa koko illan, kuinka lähellä voi olla hengenlähtö aurinkoisena iltapäivänä. Totesin, että minä en ole joutunut tuollaisen väkivallan näkijäksi tätä ennen, muutamia miesten välisiä ottelun alkuja kyllä, mutta nekin ovat lopahtaneet uhkailuun. Nytkin näin vain ikkunasta.
Ajattelin sitä, että jatkaako nainen miehen kanssa oloa. Ja että monessa kodissa tuo on lähes päivittäistä. Hakkaamista, tönimistä, uhkailua, jatkuvaa ivaa ja syytöstä. Ja lapset siinä.
Onneksi Muru soitti ja lupasi tulla taas.