torstai, 14. elokuu 2008
Päivien viemää
Vesisadetta piisasi. Poikettiin kälyn tontille ja riivittiin auton ikkunasta Murulle syötäväksi viinimarjoja, malliin drive in. Puut ja pensaat oli niin märkiä, ettei voinut kuvitella sinne sekaan sukeltavansa. Paitsi Muru, joka omistaa sadevaatetuksen. Jotenkin sitten tulimme suunnanneeksi lähikaupunkiin, pohjoisen puolella. Etsittiin, vaikka kirpputoria, ajankuluksi. Mieskään ei sanonut ajatukseen vastalauseita, kun minjä oli matkassa. Löysimme vanhaintavarankaupan. Minjä ihastui siniseen sohvakalustoon 1940-luvulta. Minä löysin seksetäärin. Muru käsipeilin n. 2000-luvulta. Peili lähti mukaan, muut jäi mietintä asteelle. Minjä huokaili autossa, että oli se ihana kalusto. Lopulta päätyivät miehen kanssa, että minjä hoitaa tinkimisen ja mies sitten kuljetuksen. Niin kävi, että nyt ovat kaluston noutoretkellä.
Loppujen lopuksi sadekin hellitti ja marjojakin poimittiin. Meillä oli kotiin lähdettäessä marjoja rasioissa ja sangossa, masussa myös. Kukkakimppuja, Muru tarvi oman.Ja minjällä kori vanhoja kirjoja ja purkissa koristekaali. Muru sai puisen naulakon ja helmitaulun kälyltä. 'Se aina tahtoo antaa mulle kaikkea', sanoi Muru. Murun isä puisteli päätään, tullessaan kadulle ottaan vastaan naisiaan, löytöineen.
Mitäs, mukavaa meillä ainakin oli.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.