Eilinen päivä piti pyhittämän marjojen pominnalle kälyn mökillä, Muru Luulia äitinsä kanssa lähti mukaan. Puolessa välissä matkaa meidät yllätti melkoinen sadekuuro, ei tahtonut eteensä nähdä. Sateen jatkuessa, poikettiin syömään lounasta Heiskalle. Tarjolla oli kalavuokaa tai lihakeittoa. Jälkiruuaksi kahvi ja kakunpala. Hyvää oli, kotoisan makuista (tai ehkä liian suolaista, mutta se on vain minulle, joka en saisi suolaa käyttää) ja edullista, 6 euroa, annos. Ainoa vaan, että meillä ei ollut käteistä, kortit ei käynyt, onneksi minjän pussin pohjalta löytyi kolikoita. Olihan se museo aluetta, mitä sinne nyt korttien kanssa tunkemaan.
Vesisadetta piisasi. Poikettiin kälyn tontille ja riivittiin auton ikkunasta Murulle syötäväksi viinimarjoja, malliin drive in. Puut ja pensaat oli niin märkiä, ettei voinut kuvitella sinne sekaan sukeltavansa. Paitsi Muru, joka omistaa sadevaatetuksen. Jotenkin sitten tulimme suunnanneeksi lähikaupunkiin, pohjoisen puolella. Etsittiin, vaikka kirpputoria, ajankuluksi. Mieskään ei sanonut ajatukseen vastalauseita, kun minjä oli matkassa. Löysimme vanhaintavarankaupan. Minjä ihastui siniseen sohvakalustoon 1940-luvulta. Minä löysin seksetäärin. Muru käsipeilin n. 2000-luvulta. Peili lähti mukaan, muut jäi mietintä asteelle. Minjä huokaili autossa, että oli se ihana kalusto. Lopulta päätyivät miehen kanssa, että minjä hoitaa tinkimisen ja mies sitten kuljetuksen. Niin kävi, että nyt ovat kaluston noutoretkellä.
Loppujen lopuksi sadekin hellitti ja marjojakin poimittiin. Meillä oli kotiin lähdettäessä marjoja rasioissa ja sangossa, masussa myös. Kukkakimppuja, Muru tarvi oman.Ja minjällä kori vanhoja kirjoja ja purkissa koristekaali. Muru sai puisen naulakon ja helmitaulun kälyltä. 'Se aina tahtoo antaa mulle kaikkea', sanoi Muru. Murun isä puisteli päätään, tullessaan kadulle ottaan vastaan naisiaan, löytöineen.
Mitäs, mukavaa meillä ainakin oli.