Päivät ovat menneet, ulkona on harmaata ja sisällä on hiljaista. Jotten sanoisi kuoleman hiljaista.
Miehellä on menossa jokin vaiteliaisuus tai mökötys kohtaus. Ja minä en jaksa juuri nyt tehdä asialle mitään.
Siivoilin huushollia, kun vanhin tytär soitti poikkeavansa. Parvekeeltakin jo vein kukkia pois. Tai eihän nuo nyt mitään kukkia, nuukahtaneita ja lakastuneita varsia jäljellä. Pihankin purkeissa Liisat ovat jotenkin rähjäisiä, mutta kyllä ne komeasti vaan kukkivat ja täyttivät purkit, vaikka alesta ne ostin. Lannotetta vaan juurille ja kun ei kummoisiakaan helteitä ollut niin ei kuivuuskaan yllättänyt.
Sunnuntaille on sitten Tallinnaan meno. Ja maanantaina tulo. Kotiin.
 Ja sitten loppuviikoksi nuorimmaisen luo tyttövahdiksi. Saa nähdä, kuinka meillä sujuu Lilla systerin kanssa, Typykän kanssa nyt ei suuremmin tule ongelmia.

1920157.jpg

Syötävän kauniita krasseja oli tänä vuonna seoksessa, jonka kylvin purkkiin, tässä viimeiset.