Nyt vielä, kun olen kohtalaisen järjissäni (täysin subjektiivinen näkemys) ja liikkumistani ei estä muu kuin luontainen laiskuuteni ja mukavuudenhaluni, olen laatinut hoitotahtoni sen ajan varalle, jolloin makaan puolustuskyvyttömänä muiden armoilla.
- Minä haluan kuulla jatsin länkytystä ja niitä ikivihreitä. Kaikenmaailman tanssit ovat kauhistus. Haitarit vaietkoon kohdallani.
- Kahviin tilkka maitoa. Kiitos. Pikkupulla ei olisi pahitteeksi.
- Kynnet voisi lakata, värittömällä ja varpaankynnet sinisellä.
- Haluan, että minulle luetaan, luetaan. Alastalon salin ja Päätalon kirjat voi jättää viime metreille. Ja tosiaan, tiedän muutaman kivan sivarin.
- Minä en halua kuulla minkään sortin kuoroja, en. Sen enempää, kuin kuulla puheita siitä, mikä odottaa pilvenreunalla tai takana.
- Mitä ulkoiluun tulee, katsokaa nyt edes lämpömittariin ja tuulen suunta, ennekuin ulos viette. Ja sitten johonkin muualle, kuin sille lähi parkkipaikalle.
- Tuolijumppa? Vain jos ohjaaja on nuori mukava kaveri, joka ei puhu tekopirteällä äänellä. Tähän kohtaan lisään sen, että en totisesti halua askarrella mitään piipunrassi tonttuja tai enkeleitä.
- Ruuan suhteen olen tosi kronkeli, sillä en halua syödä mitään, mikä on yhtä mössöä vaan.
- Kiisseliä voin syödä, mutta Luoja varjelkoon mannavelliltä. Tai kaurapuurolta.
- Sydämestäni toivon kuolevani ajoissa ja ollessani vielä minä itte. En halua olla 'Roosa ottaa nyt', ihan vaan en halua kuulua johonkin isoon hoitoperheeseen.
Toivoo R L
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.