Käyty Tallinnassa kääntymässä. Aurinko paistoi ihanasti syksyn siniseltä taivaalta, oli lämmintä. Muistan ensimmäisen risteilyn Tallinnaan muinoiseen aikaan eli silloin oli Neuvostoliitto vielä Virossa ja voimissaan. Maihin ei päästy, vaan laivan kannelta katseltiin satamassa marssivia sotilaita koppalakeissaan. Nyt senkun vain käveltiin ulos laivasta. Muuten reissu oli pikkuisen rasittava. Porukassa oli yksi henkilö, joka puhui silloin, kun ei olisi pitänyt, esim. matkanjohtajan tai bussikuskin kertoessa retkueen kulkuun liittyviä asioita.Huuteli väliin ja käski lopettaan. Toiset hyssytteli olemaan hiljaa, niin tämä senkun korotti ääntään. Ei olisi saanut nauraa, ei kertoa juttuja. Tukki matkalaukullaan käytävän, ripusti takkinsa penkin selkänojalle niin, että ne roikkuivat takana olijan silmillä. Tämä bussimatkoilla, muuten häntä ei näkynyt. Ruokaa hän ei raaskinut ostaa, söi eväitä autossa, mutta viinaa kuulemma oli ostanut.Mutta ehkä hänellä oli jonkun sortin onkelmia.Kelläpä ei niitä olisi.
 Viinasta puheenollen, tulipas käytyä siis viinakaupassa. Hulluus näyttää iskevän kansalaisiin, Suomen siis, kun on saatavilla hiukankin halvempaa alkkomahoolia.
 Matkan pelastus oli puhujan lahjoilla siunattu matkan johtaja. Ja asiansa osaava bussikuski. Ehken aivan pian tälläiselle reissulle suuntaa. Yksi kokemus tätä lajia riittää. Ainakin seuraavaan kertaan....

1934335.jpg