maanantai, 8. syyskuu 2008
Syyskuu
Matka oli nautittava kaikin aistein. Yritin tallettaa mahdollisimman paljon silmieni verkkokalvoille vuoria mäntyjen peitossa, kaupunkinäkymiä ja tietysti Välimeren turkoosin ja sinisen eri vivahteet.
Majapaikkamme oli kukkuloiden keskellä ja kaukana tuntui olevan kavala maailma. Kuului vain kyyhkysten kujerrus ja alkuillasta näkyi naapurin ulkovalojen loiste, ei sitten muuta. Mösjöön ja madamen oma talo oli vieressä välissä pensas ja olianteri aitauksia. Kutsuin talon tonttia puolen hehtaarin metsäksi. Sillä sijaitsi myös uimaallas ja vesiallas, jonka keskellä oli pieni saari, tässä altaassa uiskenteli joutsenpari ja koko lauma sorsia. Madamella ja mösjööllä oli kaksi koiraa, jotka tulivat tervehtimään uima-altaalla olijoita ja kissojakin oli kaksin kappalein, ne viis veisasivat vieraista. Yöllä isompi koira vaelsi tontilla vartioimassa. Yhtenä yönä lie tontilla ollut vieras (jänis?), sillä koira painalsi edestakaisin patiota rajaavan pensas aidan takana ja haukkui.
Majassa oli toistensa peilikuvina olevat kaksi asuntoa. Kummassakin oli kaksimakuuhuonetta, joissa oma kylpyhuone, ja olo-keittiö tila. Ynnä patio, erittäin tärkeä paikka noilla lämpöasteilla.
Seinän takana oli englantilaisperhe, vaikka eipä heitä juuri näkynyt muutaman kerran uima-altaalla, kuului kyllä iltaisin, kun perheen teinit pitivät iloa yllä.
Varsinainen kaupunki oli n. neljän kilometrin päässä. Vieressä oli ilmasotakoulu, entinen Napoleon Bonaparten tykistökoulu, pihassa oli esillä runsaasti tykkejä,jeeppejä ym. kalustoa, siis vanhempaa, kuin jostain elokuvasta.
Tytär ja vävy olivat meitä vastassa Nizzan kentällä. Perillä majapaikassa saimme heidän valmistamansa illallisen.
Viikko vilahti nopesti ohi. Tutuimme St Maximiin, Avingoniin (paavien kaupunkiin), tietenkin Draguignaniin, sitten St Tropez ja Nizza. Kävellessä kunto alkoi kohota ihmeesti.
Kovin paljon en kuvia ottanut, sillä Oikolukija omi kameran. Kaikkien kiusaksi kuitenkin kuvasin kukkia.
Draguignan nähtynä kellotornista, vävy ja Oikolukija jaksoivat sinne kiivetä.
Draguignanin kaupungin talo, vieressä aukio, jossa sattui olemaan toripäivät ja missä vietimme rattoisan tuokion.
Draguignanin sokkeloita. Ja alla vaakuna, jossain mikä lie vesi- tai sähkölaitteessa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.