Kerroin minjälle reissustamme ja kuinka uima-altaalla istahdin lepotuoliin ja se sitten rämähti allani rikki. Mies puuttui juttuun ja alkoi selittään yksityiskohtaisesti, miten ja mistä tuoli hajosi (tarkoitti minä hajotin). Muru kuunteli siinä pöydän vieressä juguttia syöden toisten puheita ja tokaisi yht`äkkiä ' olisit antanut isoäidin kertoa ominsanoin mitä halusi'. Tuli hiljaisuus. Oli meinaan osuvasti lausahdettu 3,5v. ikäiseltä. Sen myönsi mieskin.
Täältä kävimme ostamassa laatikon valkoviiniä vävyn auton perään. Olimme palailemassa katsomasta Ste Marie Madeleinen kirkkoa ja siellä ollutta Magdalan Marian pyhäinjäännöksiä, kalloa kullatussa pronssisessa relikvaariossa. Itse ruumiin paavit ja ruhtinaat oli kuskanneet pois pyhiinvaelluksillaan. Kuulen kai taas saarnan ruumiin palvonnasta serkkupojalta. Eipä tuolla hämyisessä hautaholvissa paljoa näkynyt. Kirkon yhteydessä on ollut luostari, mutta viimeiset munkit ovat lähteneet 1950- luvulla.
Seuraavana päivänä sitten jo matkasimmekin Avingnoniin, tuohon paavien kaupunkiin ja katsastimme paavin palatsin eli Palais des Papesin. Muu porukka jaksoi taas kiivetä kivisiä rappuja aina viidenteen kerrokseen, minä onneton luovutin kolmannessa. Kaupunki oli kaunis,Provencen portti, Rhonen rannalla. Kävimme myös Pont St-Benezet sillalla, josta osan ovat vieneet Rhonen tulvavedet ja johon liittyy laulelma Sur le Port d`Avignon. Kaupunkia kiertää muuri, jolla on mittaa 4,5 km.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.