Vettä sataa ja tuulee. Oikein lupaava alku lokakuulle.
Minun kait pitäisi piristyä tässä ja aloittaa jokin puuhailu kodinhoidon merkeissä. En vaan jaksa, laiskottaa tai jotain muuta. Mies häippäsi hoitelemaan vaaliasioita. Kissa koisaa tapansa mukaan, onkohan nyt päiväunet vai vielä aamupäivä unoset menossa. Postikin kuului tulevan.
Yritin laittaa sivulle kuvan eilisen aamun sateenkaaresta, mutta jokin on nyt vikana kuvan siirrossa, ei toimi.

Nuorimmaisella ollessa sain viimeisenä yönä kammottavan paniikki/ahdistus kohtauksen. Sellaista en ole ennen kokenut, en osaa edes täysin kuvailla sitä. Tuli tunne, että olisi päästävä pois ja pian, jokin paha ja kamala vaani jossain, tuli yhä lähemmäksi. Jos päästäisin sen tulemaan, olisin mennyttä. Nousin istumaan sängyssä ja mietin miten pääsen täältä pois. Yritin ajatella jotain muuta, rukoilin,mitä lie huokailin ja mies vieressä heräsi, kysyen mikä on. Otti minut syliinsä ja siitä alkoi helpottaa. Tosin heräsin uudestaan suden hetkellä ja taas se alkoi lähetä, mutta otin miehestä kiinni.
Mikä se oli, mistä johtui? Nuorimmaisen asunto on kaksikerroksinen, vain kapeat kierreportaat vie makkarista alas, on siis kaksi asuntoa yhdistetty näin. Minulla on ahtaanpaikan kammo ja yksi helpottava asia oli, kun muistin ulospääsevän myös porraskäytävän kautta. Mutta jos olisin lähtenyt alas, olisin takuulla mennyt ulos asti.
Päässä vika, minkä sille voi.
Lentokoneessa tai vaikka bussissa en saa päästää ajatuksia harhailemaan tai... ensimmäinen reissu Itämerellä Estonian jälkeen oli aikamoista taistelua, nytkin pikkasen vaikeaa, kun hytti oli ns. sisähytti, kun menimme Tallinnaan.
Olenko sulkenut liikaa asioita sisääni tai siis päähäni ja ne tahtoo pyrkiä ulos. Nyt.