Eno kertoili aina pelastaneensa minut nälkäkuolemalta. En kyllä mielestäni yhtään näytä noin mitenkään luurangon laihalta. Enkä onnettomalta, jopa hymyilen. Myöhemmissä kuvissa olen kyllä otsa rypyssä ja suu mutrussa, mutta luultavasti siksi, että kaikki ei ole mennyt suunnitelmieni mukaan.Jokin lampaantalja tuolla taustalla näkyy. Taitaa olla sama jolla toisessa kuvassa makaan ilkialastomana.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.