Päivä paistaa, mutta viileästi. Niinkuin eilenkin. Eilen repäisin ja pesin pari ikkunaa. Ei kyllä mitenkään hyvä ajatus taida olla tämäkään, että pesen pari ikkunaa kerralla, kun pääsen kierroksen loppuun pitää alkaa jo uusi kierros. Remontin pitäisi olla valmis kuun loppuun mennessä, mutta jos se onnistuu kyl mää kauhiast ihmettelen. Kyseessä on siis ison kerrostalon ulkoremontti (tiilet alkoi tippua alas omia aikojaan, tekovika) ja siihen kuuluu myös pihan jälkien korjailu. Kaikki on edelleen riipin raapin eikä tekijöitä näy. Meillä pitäisi vielä keittiön ulkoseinäkin korjata sisäpuolelta, tulivat porineen läpi, että humppsis,ei nyt sentään ihan selvää reikää ole, mutta paklattattavaa ja maalattavaa kyllä. Ja sekin kuuluu sopimukseen.
Muru Luulian porukka tuli eilen myös evakkoon, kun sielläkin on talossa remontti menossa. Tässä onkin aika tänään mennyt Murun kanssa seurustellessa. Nyt lähtivät synttäreille. Outo hiljaisuus laskeutui yllemme.
Voiko ihminen kadota noin vain armaassa maassamme? Vastaus on kyllä voi. Miehen piti tavoittaa työn vuoksi muuan ihminen, antamansa numero ei vastaa, ei ole luettelossa. No mies ajoi annettuun osoitteeseen, siellä uudet asukkaat, ei muuta tietoa edellistä asukkaista, kuin avioero ja talo myyty jo kuukausia sitten. Siinä se sitten. Olisi kai sitä voinut ilmoittaa, ettei ole enään tavattavissa tämän jutun tiimoilta. Ei kai tullut mieleen, jos on sortunut elämä ympärillä?
Huomenna pitäisi mennä kirjamessuille, on treffit tyttären kanssa.