Tietsikan jokin ihme emolevy pamahti ja uutta ootellessa yritän päästä jossain välissä miehen kannettavalle lukemaan edes lempi blogini ja postini. Vaikeaa on. Olen sitten lukenut lehtiä ja kirjoja.
Ja kas, eikös myös televisio sanonut yhteistyösopimuksen irti. Meillä on kyllä sellainen pieni ja vähän huono kuvainen (ja ääninen) televiisio, jota nyt sitten ei paljon huvita tiirailla. Se joskus hankittiin sitä varten, ettei vävy saa käydessään vieroitus oireita jalkapallosta tai jääkiekosta tai yleensäkin muusta urheilusta. Kysykää urheilusta mitä vaan, vävy tietää. Trivial pursuitin urheilu osasto kuuluu kysyä häneltä. Vävy sanoo menevänsä katsomaan kulttuuria, kun suunnistaa ilta illan jälkeen Areenalle. No, käy hän pelaamassa itsekin, jossain ukkoköörissä. Tai se kööri on alkanut ukkoutua vuosien kuluessa.
Koska kaikki koneet yleensä hajoaa kolmen kimpassa odottelen nyt vaan mikä on seuraavana vuorossa. Jos siihen laskettaisiin miehen puhelin, joka ei enään tykännyt toimia kunnolla. Mies otti käyttöön minun vanhan puhelimen. Nyt hän ilmoitti, että saan luvan tulla toimeen tuolla pikku telkkarilla. Mikäs siinä, toimeen aina tullaan, jää runsaasti aikaa lähteä esim. elokuviin. Lähtisikö mies seuraksi? Toiveajattelua.
Keskiviikon huituvilla on tulossa Typykkä ja Lilla syster hoitoon. Tai huvittamaan minua, kuinka vaan.
Tarvii vähän korjailla tavaroita talteen. Ei sillä jos nostan ne esim. kirjahyllyyn, niin ketterenä tyttönä Lilla kiipeää sinne. Ja kukkapurkkini möyhennetään hyvinkin ilmaviksi multapinnaltaan. Kissaherra taas yrittää löytää jonkin salaisen paikan, johon pääsisi piiloon, edes hetkeksi. Jos Lillania kieltää, hän niin halutessaan katsoo silmiin ja kikattaa tai on kuin ei mitään kuulisikaan.
Koska miehellä tuntuu kestävän parin lampun osto monia tunteja taidankin vielä........ja ovi aukesi.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.