Lastenhoito päivät suoritettu. Ja totisesti oli välillä suorittamisen maku ilmassa, kun yritin ehtiä Lilla systerin perässä tai mieluummin edelle ehkäisemään tulevia onnettomuuksia. No, suuremmilta vältyttiin, mitä nyt yksi iso kliivia ruukkuineen romahti lattialle, joten nyt minulla on sitten vaan pieni kliivian taimi. Liikaa minulla noita kukkia kyllä onkin, veljeni mielestä tämä huusholli muistuttaa viidakkoa. Joka tapauksessa ruukku tuli alas ja neiti innostui aikaansaannoksestaan, mutta kun häntä ei päästetty multaa sekoittaan , hän päätti saada pieni muotoisen raivarin. Siinä meni tuoli nurin ja seuraavana käytiin ruokapöydän liinaan kiinni. Pieni ihminen, mutta tempperamenttia löytyy. Typykkä sanoi, että teillä on tuollaisia pahoja tavaroita paljon. Valaisin häntä, ettei kenellekään lapsistani eikä muilta lapsenlapsistakaan ole mitään suuremmin pois kerätty (mitä nyt tulitikut ja sakset) , että saa Lilla systerkin tavaroideni paikkoihin tottua. Muru tuli Typykän leikkikaveriksi ja he touhusivat keskenään, mitä nyt sitten välillä joutui pikku kiistoja setvimään.
Ruoka puolesta päätin selvitä varman päälle ja tein muusia ja lihapullia sekä keiton jauhelihasta. Lisäksi kinkkukiusausta.Mies avusti perunoita kuorimalla.Typykkä kehui kohteliaasti kaikkia ruokia hyviksi ja pyysi lisää. Lilla syster söi ja oli syömättä sen mukaan, millä tuulella sattui olemaan. Muru taas ei tainnut huomata mitä eteen laitettiin, oli senverran vauhti päällä.
 Iltapalaksi keitin puuroa, joka ei oikein pienimmälle kelvannut ja muutenkin tuli vähän runsaasti. Mies ilmoitti stailaavansa lopusta puurosta itselleen aamupalan eli lisäsi maitoa ja tunki mikroon. Puuron. Lautasella. Perjantai aamuna mies innostui riisipuuron keittoon Typykän pyynnöstä. Kuinka siinä sitten kävikään, puuro paloi pohjaan. Mies meinasi ettei se mitään, mihin minä sanoin ettei sitä kenellekään kyllä tarjota. Minä olen mukulana kouluruokana joutunut syömään pohjaanpoltettua mannapuuroa. Yäk. Ikuisen kammon ja kauhun siitä sain. Päätin, että puuro syököön minut, minä en puuroa. Sanani pidän. Enkä muillekaan sitä tyrkyttele. Mistä on sitten omien lasteni kohdalla käynyt niin, että he syövät oikein mielellään kaikenmaailman puurot. Sen vertasesti perun puheitani, että joulupuuron syön ja aina joskus uunissa haudutetun ohranryynipuuron myös. Poikkeus vahvistaa säännön.
Nyt lapsoset on noudettu omien vanhempien huomaan ja yrittävät selvitä kokemuksesta isovanhempien kanssa.
Taivas on valunut vettä, torstaina oli puolestaan ihanan tyyni, aurinkoinen päivä. Mukava ulkoilla neitien kanssa.
Televisio on sitten kaputt. Ja tietsikka on taas saatu vaihteeksi kuntoon. Tämä konepuolesta.
Tänään on sitten isänpäivä. Päivä, jolla ei ole ollut kummoistakaan vaikutusta elämääni. Toki olen miestä muistanut jollain lahjuksella. Nyt sekin on hankkimatta, kun eilen sain jonkin vatsakipu kohtauksen enkä jaksanut vääntäytyä ihmisten ilmoille ostoksille. Täytyypä keksiä jotain muuta mukavaa.