Pakkasta kymmenisen astetta, aurinko laskee ja kultaa taivaanrantaa. Puut ovat ihanasti valkoisessa huurassa.
Minä köhin ja niistän sekä viihdytän itseäni lukemalla blokeja (tai pelaamalla jotain tylsää peliä).
 Mies on uppoutunut penkkiurheilijan hurmokseen, jotkut hiihtää kilpaa ja toiset laskee mäkeä, tv:n edessä ei tuuli ja pakkanen pahemmin pure.
Kissa keksi viime yönä ryhtyä riisumaan joulukuusta. Tähän saakka on saanut ollakin kuusi rauhassa. Kissa-herran pienenä ollessa kuusi kaatui ainakin kolmena jouluna, kissan kiivetessä puuhun. Aina joku meistä oli silloin  valmiina syöksymään kuuseen kiinni.Ilmeisesti kissa on saanut kuusesta tarpeekseen ja päätti jouduttaa asioita.
Pienenä kissa oli varsin liikkuva otus, vähän väliä jossain katonrajassa, kiipeillessään verhoja pitkin. Puheliaskin kissa on, aina vastaa, kun sille puhutaan ja odottaa omaan maukunaansa vastausta.
Minun lienee nyt syytä hinata itseni köökin puolelle. Ruoka-aika näes.
 Susubetal blogissaan suunnitteli josko ruokablogin perustaisi. Minä puolestani voisin perustaa blogin siitä, miten välttää ruuan valmistusta. Ei meinaan innosta nykyisin, ei sitten millään. Oliskohan tuohon tautiin pillereitä?

2204331.jpg

Lukutikku kirjoitti P.Mustapään (Martti Haavio) Lindblad runoista. Minä rakastan niitä. Kesä on yhtäkkiä niitä lukiessa ympärillä, sanat soi ja keinuu.