Viikko katosi vauhdilla, siitä piti Lilla Syster huolen. Kyytiä saivat muutkin kuin kissaherra. Neiti otti tv:n erikois tarkkailuunsa eli kun aikuisten silmä vältti, niin heti koputtelemaan näyttöä. Muut koneet sai olla rauhassa. Kukat oli maanpaossa vaatehuoneessa, siis isommat, lattialla olevat. Vessa oli kanssa yksi mielenkiinnon kohde, olis niin kiva uittaa leluja pytyssä. Musiikkiahan Lilla kuuntelee mielellään. Hän kuunteli intialaista musiikkia, ranskalaiselta kanavalta, nuorimmaisen kännykästä. Kulki puhelin korvalla ja oli niin keskittynyt tuohon loilotukseen (anteeksi kaikille, jotka ihailee Bollywood musaa). Ja vähän joka väliin piti kädestä kuskata Isoja tai nuorimmaista kädestä keittiöön, siellä laatikoille (ollut joskus karkkia) ja jääkaapille herkkujen toivossa.

Lilla on vikkeläsorminen ja jalkainen, ymmärtää asioita silloin kun haluttaa ja huvittaa, mutta ei puhu muuta kuin joitain äänteitä (niitäkään ei  aikaisemmin). Taas kerran mua talutettiin köökkiin ja näytettiin kaappiin, sanoin Lillalle 'sano anna, niin saat namia'. Hetken päästä mies tuli kaupasta ja Lilla meni vastaan ja huusi 'anna, anna, anna, anna...' Moneen kertaan, no en tarkoittanut mitään jatkuvaa pyytämistä, mutta kun kerran alkuun pääsi.

Sunnuntaina mies vei Lillan ja nuorimmaisen kotiinsa, ikävähän sitä tuli, pientä pirpanaa, kukaan ei käskyttänyt mua.

Käväisin muuten kuuntelemassa Tri Kiminkistä, Henki ja Elämä (vai mikä se oli) messuilla. Kolmasti häneen törmäsinkin kirja-apajilla ja sain ystävällisen hymyn. Asiaa tuo puhui, siis Kiminkinen.