Päreet paloi meikäläiseltä eilen. Olin kirjoittanut tänne ja eikös se kirjoitus kadonnut taivaan tuuliin kuvineen kaikkineen. Uusi yritys!
Päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiäkin. Katsoin pihakoivun suuria silmuja, kohta jo varmaan täydessä lehdessä.
Sunnuntaina Muru ja minjä poikkesivat katsomassa meitä. Ulkoiltiin Murun kanssa leikkipuistossa. Puiston kunto on ala-arvoinen, ei takuulla täytä minkään sortin EU- pykäliä. Kaksi vuotta sitten kyselin kunnostuksesta ja sain puutarhurilta närkästyneen vastauksen, jossa luvattiin leikkipuiston kunnostus viime kesäksi. Ei mitään tapahtunut, joten nyt ajattelin, että tämän talouslaman kourissa nyt ei ainakaan tapahdu mitään. Yllätys, yllätys - puistoon oli ilmestynyt tiedoitus toukokuun aikana tapahtuvasta remontista.
Mulle sanottiin, että mitä se sua rasittaa, kun ei oo edes pieniä lapsia itelläsi. Juu, ei oo, ei, mutta rasittaa mua yksi ja toinen muukin asia, kuten kodittomat ja nälkäiset lapset, hakatut vaimot, kurjasti kohdellut eläimet. Tulisiko siitä mitään, jos kaikki ajaisi vain omaa asiaansa? Kysyn vaan.
Muru oli pukeutunut kaapista löytämäänsä kiikeliin verkkapukuun. Jäi selkä ja nilkat paljaaksi, sillä seurauksella, että tiistaina oli kurkku kipeänä.
Muru sai isoisän puhuttua kukkien etsintään metsässä. Tulivat sieltä muutama vuokko nyrkissä. Minjä moitti, ettei sinivuokkoja saa poimia. Käsittääkseni sinivuokkoja ei saa poimia myyntiin. Vai olenko vallan väärässä?
Maanantai- iltana tytär tulla pyyhälsi tänne ja oli sitten pari yötä. Kuskaili Ikeasta ostettua lastensänkyä kummityttären tyttärelle.
Keskiviikkona konkkasin kampaajalle. Pää tuli huomattavasti kevyemmäksi, kesätukka nääs.
Konkkasin siksi, kun teloin koipeni maanantaina. Ihan vain kurkkiessani parvekkeelta ulos, jotenkin jalka vääntyi ja sattui vallan pahuksesti. Laitoin heti jääpussia ja sitten voidetta vielä. Istuin sohvalla ja komentelin ruokakuntaa. Tyttären mielestä olisi pitänyt mennä lekurille heti. No, tuskin siellä olisi kummempaa tehty, kun mikään ei ilmeisesti ollut poikki. Mitä kauempana voin pysyä lääkäreistä sen parempi, kun pakosta aina joutuu käymään säännöllisesti tutkittavana.
Tänään on sitten vappuaatto. Se menee rauhaisasti kotosalla. Ei teemieli kaupungille katseleen humalaisia lapsosia, ei sen puoleen aikuisiakaan. Voin ottaa 'pienet simat' Oikolukijan kanssa ja syödä sen vuotuisen tippaleivän.
Hauskaa vappua, itse kullekin säädylle.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.