Tuuli taivuttelee puita kesäiseen tanssiin. Toivottavasti se ei ole Aila- myrskylle sukua, se puhaltelee tuolla Intian suunnalla.

Mies lähti aamusta aikaisin ajamaan nurmikkoa sisarelleen. Ensin piti huoltaa leikkuri talven jäljiltä. Kuulemma. Enhän minä siellä ollut.

Kotona olin. Istuin kaikessa rauhassa sohvalla ja katsoin Eden puutarha-ohjelmaa toisella silmällä, toisella luin, odottelin ruuan kypsymistä uunissa (kanaa, paljon vihanneksia ja riisin loput paristakin paketista).

Meidän ohi menee vilkas liikenteinen tie, varsinkin työ - ja koulujen alkamis aikaan käy aika hulina.Ajonopeus on taatusti enemmän kuin sallittu nopeus. Poliisikoulun oppilaat käyvät harjoittelemassa usein tuossa risteyksessä. Iltapäivällä taas sama kiito, mutta toisin päin.

Pääsenköhän asiaan ollenkaan. Istuin siis sohvalla jne. kun kuulin auton jarruttavan voimakkaasti ja sitten kuului kopsaus. Koira jäi auton alle. Kuului pitkä valittava, vaikertava huuto, joka sitten vaikeni. Kävelytiellä meni mies toisen koiran kanssa ja tämä koira alkoi haukkua. Ja sitten kuului naisen itkua ja huutoa 'kuka ajoi päälle, kuka se oli joka ajoi päälle' ja itkua ja valitusta 'voi pientä koiraparkaa'.

En siis nähnyt, mitä tapahtui, kuulin vain. En tiedä kuoliko koira ja millainen koira. Minä vaan kuulen sen koiran tuskaisen valittavan huudon päässäni.

   Sataa.