Mites se viikko mennä hupsahti noin vain? Eihän mulla mitään kiireitä ole, jotenkin vaan päivä on äkkiä yön selässä.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, niin huikaisevan siniseltä. Asteita näyttää olevan +14 ja tuulee, tuulee vilpoisasti. Toukokuu onkin ollut varsinainen tuulikuu.

Sunnuntaina matkasin Oikolukijan kanssa tyttöpaimeneksi Nuorimmaisen luo. Tiistai-iltana tulimme takaisin. Mukavasti aika kului. Ikävä kyllä Lilla syster oli sairaana, kuumetta ja korvassa pneumokokki (kirjotetaankohan se noin?ei jaksa tarkistaa juuri nyt). Korva vuoti kovin. Kuinkahan mones antibiootti kuuri tytöllä mahtaakaan olla menossa?

Typykän kanssa piirrettiin tietysti. Merenneitoja mm. Ja käytiin leikkipuistossa ja kuvattiin kukkia samalla. Oikolukija huolehti Lillanista. Päiväunet jäi yritykseksi, oli tullut kiukkuinen huuto 'en' ja käännös ympäri päätä puistellen. Lillan sanoo kaksi tärkeää sanaa 'anna' ja 'en'. Tarviikohan sitä edes muita sanoja?

Tytär oli työmatkallaan pari yötä täällä. Myös tyttärentytär oli sairaana, soitteli äidilleen. Tautista aikaa näköjään.

Tänään kauppareissulla kävimme puutarhalta hakemassa kukkia ja kiertelimme hiukan katsomassa maalaismaisemaa. Ikävä kyllä ei ollut kameraa mukana, pitäisi kulkea kamera kaulassa aina. Kahville poikkesimme Harjulle. Kahvia ja munkkia. Illaksi vielä valkosuklaakakkua. Istuimme ulkona ja minä ihailin moottoripyöriä. Maastossa juoksenteli eri-ikäisiä partiolaisia, heillä oli jotkin merkin suorituskisat menossa. Ja Roineen armaiset aallot...mukavaa.