Heräsin aamulla kahvinkeitto ääniin keittiöstä. Tytär siellä puuhaili. On ollut täällä yöpymässä, kun käy seuraamassa Läylikin korismatseja. On taas Delfin Baskettin aika.

Menin nukkumaan puoli neljän aikaan, kylän kujilla oli menossa tavanomaista moporallia, ympyrää ja edestakaisin, oikoen liikenteen jakajien väärältä puolelta. Kirjoitin ensin 'oikoen liikenteenjakajat', mikä kyllä on totta usein maanantai aamuisin, joku kun on kravauttanut päin korokkeita.

Aurinkokin paistoi mukavasti, mutta nyt vetäytyi pilvien taa. Ei haittaa, jaksan paremmin kuljeskella ulkona. Mies otti kameran föliinsä, että kuvia ei nyt saa otettua.Mies on harrastuksensa piirissä koko viikonlopun. Soitti innoissaan, jotain uutta on tekeillä.

Kissaherra pitää minulle jonkinlaista koulutusta, istuu vieressä, maukuu, läppii tassuilla ohimennessäni. Luulenpa kissan mielestä olevan kamalan hiljaista. Kukaan ei juokse perässä, silitä, yritä vetää hännästä, niinkuin viimeiset pari viikkoa. Vaikka kissa etsii välillä nukkumispaikkoja piiloista, tykkää kuitekin pikkuneitien menosta selvästi. Mikä ettei, neidit ovat innokkaita kissaherran ruokkijoita. Jopa akvaariokalat tuppaavat saamaan moninkertaisia ruoka-annoksia.

 Läylikin piti etsiä kasveja koulua varten, mutta meni enemmän syöntipuoleksi.