keskiviikko, 26. elokuu 2009
Kesää vielä
Kävimme Oikolukijan kanssa pienellä retkueella, etsimässä hänen sisarensa hautapaikkaa. Niin se vaan on, että jotkut ei tiedä lähi omaistensa viimeistä leposijaa. Oikolukijan kohdalla se on nyt korjattu, mutta kyllä siinä käveltiinkin pari hautuumaata läpi ja välillä käytiin kolmannella viemässä kukkia Oikolukijan isoäidille, siis haudalle. Nykyäänhän on useimmiten siunaustilaisuus ja polttohautauksen jälkeen uurnan lasku myöhemmin. Oikolukijakin oli sisarensa siunaustilaisuudessa ja muistotilaisuudessa, uurnan laskussa vain tytär ja yksi sisaruksista. Siinä sitten meni sekaisin tieto hautausmaasta, mutta kuten kirjoitettu, asia on nyt hallussa.Siinä etsinnän tuoksinassa poikkesin kukkakauppaan ja sinne oli juuri tullut hajuherneitä, vai oks ne tuoksuherneitä nykyisin, joka tapauksessa ne oli ihania ja mun oli pakko ostaa niitä kotiin. Myyjä vielä yllytti, että näitä ei sitten talvella saa eikä näe. Tietty ostin. Ja muistelin niitä hajuherneiden runsautta Pariisin torilla muinoin, värejä ja kimppujen määrää.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.