Tulipa käytyä pienellä retkueella Oikolukijan kanssa. Ja siitä alla muutamia huomioita. Kuvat tosin ovat puolivälistä reissua kotiinpäin, sillä mennessä oli Turussa pimeää ja tuulista. Tukholmassa aamulla aamiainen vei huomion väsymyksen lisäksi. Lopulta siis virkistyin ja kuvasin Maarianhaminaa ja merta.Hieno päivä merellä auringon kimalteessa. Turkuun saapuessa myrskysi ja satoi. Illalla piipahdin kuuntelemaan Tapani Kansaa, joka aloitti ' Kuinka rakkaus alkoi ' ja lopetti tunnin päästä 'Hopeiseen kuuhun'. Aika hyvin jaksettu, muut esiintyjät (Teuvo Oinas, Jaana Pöllönen) tyytyivät kolmeen varttiin. Vanha jaksaa.Ajattelin kyllä, että ehkä vanhat naiset pitäisi kieltää lailla, siis ainakin ne jotka eivät ole päässeet irti teini-iästään (koskee kyllä keski-ikäisiä naisiakin). Minä, vanha feministi, ajattelin näin, hyi minua. Mutta miksi se kaikki miesten perässä juoksu, muusta sekoilusta puhumattakaan? Kysyn vaan. Eikä kai kukaan vastaa. Ja miehet sitten? Ovat varsin polleaa poikaa, tietty.
Sininen talo odottaa selvästi minua asumaan.
Sininen talo tämäkin, mutta kyllä tuo edellä vie voiton.
Tällä aluksella, Pommerilla(?), sitä seilaisi maailman ääriin.
Tässä porhaltaa tullilaitos.
Joutsenia oli joukoittain rannoilla tai siis perhekunnittain.
Meri oli monen väristä sinisen eri sävyjä, vihreää.
Laivat kohtaavat - erotakseen.
Ilta saapuu meren ylle.
Pilviä kerääntyy.
Ja satamassa satoi. Tuuli painoi alusta niin, että sen täytyi peruuttaa takaisin päin ja ottaa laituriin tulo uusiksi.Matkalla ei saanut puhua mitään Estoniasta. Oli näet vuosipäivä. Ikävät asiat pitää painaa unohduksen suohon.
Dekkarit ne vasta jotain on! Intohimoni!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.